Synodaaliväitöskirja
Wikipediasta
Osa artikkelisarjaa |
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto |
---|
|
Neuvottelukunnat |
Valiokunnat
|
Piispainkokous Hiippakuntien piispat
Esittelijät
|
|
Muut toimielimet
Seurakuntien yhteiset |
Vaalit
|
Maallikkoliikkeet |
Työmuodot
|
Lisää aiheesta Rakennukset
Palkinnot
Tapahtumat |
Synodaaliväitöskirja on Suomessa vuoden 1869 kirkkolain 440 §:n edellyttämä, jostakin teologisesta aineesta laadittu "lyhykäinen kirjoitelma", jonka perusteella keskustellaan virallisessa hiippakunnan pappeinkokouksessa. Synodaaliväitöskirjan tekijä valitaan edellisessä pappeinkokouksessa.[1] Synodaali- eli pappeinkokouksien yhteydessä alettiin vuonna 1628 järjestää teologisia väitöksiä, ja ne laadittiin ja käsiteltiin akateemisten väitösten tavoin latinaksi. Latinan käyttö päättyi vuonna 1842.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Synodaaliväitöskirja, Tietosanakirja. Osa 9. Palsta 761. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917.
- ↑ Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa, s. 108 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2021 ISBN 978-951-858-429-5 (pdf)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.