Suomen kurdit
Wikipediasta
| Suomen kurdit | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 15 850¹ (2021)[1] | |||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | kurdi | |||||||||
| Uskonnot | islam, kristinusko, juutalaisuus, jesidismi ja ateismi | |||||||||
|
Huomautukset
¹ Laskettu äidinkielen mukaan.
|
||||||||||
Suomen kurdit ovat nimen mukaisesti Suomessa asuvia kurdeja. Vuonna 2021 Suomessa asui 15 850 äidinkielenään kurdia puhuvaa henkilöä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa Suomen kurdeista on Irakista 1990-luvulla Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön kautta niin sanottuina kiintiöpakolaisina tulleita pakolaisia. Vaikka irakilaistaustaiset kurdit ovatkin enemmistö, kurdeja on tullut Suomeen myös Turkista ja Iranista. Irakista ylipäätänsä Suomeen saapuneista enemmistö 2000-luvun alussa oli kurdeja.[3] Isiksen menestys kurdeja vastaan Syyriassa ja Irakissa on johtanut kurdien mielenosoituksiin järjestöä vastaan Suomessakin.[4] Suomalais-kurdilaisen ystävyysseuran mukaan Suomesta on myös lähtenyt useita kymmeniä henkilöitä taistelemaan Isistä vastaan kurdien puolelle.[5]
Vuonna 2022 Turkki pyysi Suomea lopettamaan Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) ja Kansan suojeluyksiköiden (YPG) toiminnan ja luovuttamaan useita ”terrorismiyhteyksistä” epäiltyjä ihmisiä ehtona sille, että Turkin parlamentti ratifioi Suomen jäsenyyden sotilasliitto Natossa.[6][7]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kurdit puhuvat useita eri kurdin kielen murteita ja osaavat usein muita kieliä samaan aikaan. Irakista saapuneet kurdit puhuvat useimmiten kahta suurimpaa murretta, kurmandžia tai soranîa. Näistä kahdesta soranî on Suomessa käytetympi. Itsensä kurdeiksi omaksuvien määrä on todennäköisesti suurempi kuin sitä äidinkielenään puhuvien määrä. Esimerkiksi monet turkkilaistaustaiset kurdit puhuvat äidinkielenään turkkia kurdin sijaan. Kurdeilla on ollut Suomessa useita eri järjestöjä, jotka ovat ajaneet kurdien asiaa Kurdistanissa. Monet näistä järjestöistä ovat suoraan tai epäsuoraan yhteyksissä Kurdistanin poliittisiin järjestöihin.[3]
Suurin osa kurdeista on muslimeja, jotkut kurdit ovat kuitenkin kristittyjä, ateisteja ja jesidejä. Monet Suomen kurdit eivät harjoita uskontoa. Irakissa, josta suuri osa Suomen kurdeista on peräisin, valtaosa kurdeista on sunnalaisia. Kurdit eivät kuitenkaan yleensä ole kovin aktiivisia uskonnollisissa yhteisöissä. Tämä johtuu osaltaan siitä, että monilla pakolaisina tulleilla on vasemmistolainen poliittinen tausta. Newroz eli kurdilainen uusivuosi on juhlapäivä jota vietetään kevätpäiväntasauksen aikaan eli 21. maaliskuuta. Eri kurdijärjestöt Suomessa järjestävät tuolloin omia juhliaan.[3][8]
Tunnettuja Suomen kurdeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Shirin Namiq (humanitaarisen avun työntekijä ja Voihan Kuonon perustaja)
- Gashaw Bibani (poliitikko)
- Berivan Suleiman (Syyrian kurdi, vuoden pakolainen)
- Kazhal Ali Ibrahim (ensimmäinen linja-autoa ajanut kurdinainen Suomessa, vuoden pakolainen)
- Helly Luv (näyttelijä ja laulaja)
- Šeida Sohrabi (poliitikko)
- Paiwand Zahid
- Milan Jaff (rikollinen)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Väestö ja yhteiskunta Tilastokeskus. Viitattu 31.5.2022.
- ↑ a b Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain 1990-2016 Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 19.12.2017.
- ↑ a b c Östen Wahlbeck: "Kurds in Finland". Encyclopedia of Diasporas - Volume II, s. 1004-1010. Springer, 2005. ISBN 0306483211. (englanniksi)
- ↑ Yrjö Hjelt: Suomen kurdit osoittavat mieltään terroristijärjestö Isisiä vastaan Yle uutiset. YLE. Viitattu 30.10.2014.
- ↑ Johannes Ijäs: Arvio: Jopa kymmeniä lähtenyt Suomesta kurditaistelijoiden riveihin Kotimaa24. Viitattu 30.10.2014.
- ↑ NATO'ya girmek isteyen İsveç ve Finlandiya, terör örgütlerini himaye ediyor Anadolu Ajansı. 15.5.2022. (turc)
- ↑ Teemu Kuusijoensuu ja Elisa Airasvirta: AFP: Turkki vaatii Suomea ja Ruotsia luovuttamaan kymmeniä ”terrorismista epäiltyjä” 29.6.2022. Ilta-Sanomat.
- ↑ Maatiedosto Irak; Hyvä tietää 1.12.2010. Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 17.11.2014.
| ||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
