Sprinttisuunnistus on suunnistuksen lyhytkestoinen, täysivauhtista etenemistä vaativa kilpailumatka kulkukelpoisuudeltaan hyvään rakennettuun ympäristöön. Lajisääntöjen mukaan radat laaditaan siten, että reitinvalinnoista ja niiden toteuttamisesta saadaan riittävän vaativia ja yksityiskohtaisia. Kartan mittakaava on tarkempi kuin metsäsuunnistuksessa, ja kartan kuvausohjekin muun muassa värityksen ja karttamerkkien osalta poikkeaa jonkun verran metsäsuunnistuksesta.^[1]

Kilpailumatkat mitoitetaan arvioidun keston mukaan. Sprintissä tavoite on, että aikuisten sarjoissa voittaja suoriutuu matkasta 12–15 minuutissa. Karsintakilpailussa tavoiteaika voi olla lyhyempi.^[1]

Sprinttisuunnistus kehittyi urbaaniksi lajiksi 1990-luvun puistosuunnistuksesta, jonka taustalla oli ajatus, että suunnistuksesta tulee saada maailmanlaajuinen, olympiakelpoinen yleisölaji, jossa voidaan kilpailla myös siellä, missä metsää ei ole.^[2] Kilpailuratoja voi nykyäänkin olla puistoissa mutta yhtä lailla muun muassa kaupunkien keskustan kaduilla, yliopistojen kampusalueilla tai historiallisilla museo- tai teollisuusalueilla.

Sprinttisuunnistuksen varhaisin muoto on henkilöhtainen väliaikalähtökilpailu. Se oli oli MM-kisojen ohjelmassa ensimmäisen kerran Tampereella 2001.

Sprinttiviesti tuli MM-ohjelmaan 2014. Se käydään yhteislähtökilpailuna nelihenkisin joukkuein, joissa on kaksi miestä ja kaksi naista. Viesteissä on käytössä hajonta, jossa osuuksilla on eri rasteja, mutta lopulta jokainen joukkue suorittaa kaikki samat rastivälit.

Sprintti voidaan käydä myös pudotuskilpailuna (knock-out). Henkilökohtainen pudotussprintti on ollut MM-kisojen ohjelmassa vuodesta 2022. Pudotussprintissä erävaihetta edeltää väliaikalähtönä käytävä karsintakilpailu. Erävaiheessa käytössä on yhteislähtö, ja kustakin erästä edetään välierien kautta finaaliin. Tavoiteaika erissä on 7–8 minuuttia. Erissä voi olla joko perhoshajonta, jossa suunnistajat suorittavat samat rastivälit mutta eri järjestyksessä, tai ei hajontaa ollenkaan. Erä voi olla järjestetty myös siten, että juuri ennen lähtöä kilpailijoilla on hyvin lyhyt aika valita muutamasta ratavaihtoehdosta, jossa kaikki rastit eivät ole yhteisiä. Kilpailijat eivät kuitenkaan tiedä, mitkä rastit ovat kaikille yhteisiä ja mitkä eivät.^[3]