Sopimussakko on ennalta sovittu rahallinen tai luontoissuorituksena suoritettava korvaus, jonka velallinen lupautuu suorittamaan velkojalle tekemänsä sopimusrikkomuksen seurauksena. Rahallisen korvauksen yhteydessä voidaan sopia viivästyskorosta. Luonteeltaan sopimussakko on vahingonkorvaus. Sen lähikäsitteitä ovat käsiraha, menettämisseuraamus ja rikkojaisraha.^[1]

Sopimussakon oikeusvaikutukset riippuvat siitä, mitä sopimukseen on kirjattu. Yleensä velallisen suoritusvelvollisuuden edellytyksenä on sopimusrikkomuksen ilmeneminen; mitään muuta ei edellytetä, eikä velkojan tarvitse esimerkiksi osoittaa hänelle syntynyttä vahinkoa. Yleensä on sovittu niin, että sopimussakko on sekä korvauksen alaraja että yläraja, eikä velkoja voi vaatia lisäkorvausta kärsimänsä vahingon ylittäessä sopimussakon määrän. Lakiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929, 36 §) nojautuen tuomioistuin voinee sovitella korvausta niin ylös- kuin alaspäinkin korvauksen ja vahingon epäsuhdan perusteella. Sopimussakkoa ei joudu suorittamaan, jos sopimusrikkomus on velkojan aiheuttama. Suoritusvelvollisuuden voi poistaa lähinnä vain ylivoimainen este eli force majeure.^[1]