Sluuppi (engl. sloop-of-war) oli purjelaivakauden laivastotermi, jolla tarkoitettiin luokittelematonta alle 20-tykkistä sotalaivaa. Alukset saattoivat olla joko kolmemastoisia eli täystakiloituja tai kaksimastoisia.

Britannian kuninkaallisen laivaston otettua 1770-luvun lopulla uuden termin priki käyttöön osa sluupeista luokiteltiin uudelleen prikeiksi. Tilannetta muutti sekavammaksi se, että osa pienemmistä aluksista kuten yksimastoiset kutterit saatettiin luokitella sluupeiksi uudelleen aseistettaessa tai mahdollistettaessa päällikölle arvonimi Master and Commander.^[1]

Viktoriaanisen ajan laivastossa alustyyppi tarkoitti pienehköä, suhteellisen pitkän toimintasäteen omaavaa höyryvoimalla toimivaa sotalaivaa, jossa aluksi oli apuvoimanlähteenä purjeet. Alustyyppiä käytettiin nimenomaan siirtomaissa tai kaukana kotimaasta olevilla laivastoasemilla. Alustyypin pienimpiä kutsuttiin toisinaan tykkiveneiksi. 1800-luvun loppupuoliskolla alustyyppi oli hyvin yleinen siirtomaavallan ollessa laajimmillaan. Tämän alustyypin valmistus lopetettiin Britannian laivastolle 1903, kun laivaston aluksia keskitettiin kotimaahan valmistauduttaessa Saksan keisarikunnan laivaston kanssa mahdollisesti käytävään taisteluun.^[2]

Sluuppi-nimitys otettiin uudelleen käyttöön 1916, kun se annettiin palvelukseen otetuille Flower-luokan aluksille. Alustyypiltä edellytettiin sopivuutta miinanraivaukseen, saattajaksi sekä kykyä siirtää 1000 sotilasta. Vaatimusten seurauksena aluksista tuli laajarunkoisia merikelpoisia aluksia.^[2]

• Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates, s. 82. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
• Hague, Arnold: Sloops 1926-1946. Kendal, Englanti: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-67-3. (englanniksi)