Sinfonia nro 8 Es-duuri on Gustav Mahlerin sinfonia, joka on sävelletty suurimmaksi osaksi vuonna 1906. Teoksen lopullinen orkestrointi valmistui vuonna 1907 ja kantaesitys oli 12. syyskuuta 1910 Münchenissä^[1]. Sinfoniasta käytetään lisänimeä "Tuhannen sinfonia" sen vaatiman erityisen suuren esittäjistön vuoksi. Se on sävelletty kolmelle sopraanolle, kahdelle altolle, tenorille, baritonille, bassolle, kaksinkertaiselle sekakuorolle, poikakuorolle, laajennetulle orkesterille ja uruille.

Mahlerin kahdeksas sinfonia on poikkeuksellinen monessa mielessä: se vaatii suuremmat resurssit kuin mikään muu taidemusiikin teos, vähintään noin 300 esittäjää, tavoitellun vaikutelman aikaansaamiseksi.

Sinfoniassa on vain kaksi osaa, joista ensimmäinen kestää noin 25 minuuttia ja jälkimmäinen lähes tunnin. Osissa on käytetty kahta tyystin erilaista ja erikielistä tekstiä, ensimmäisessä osassa keskiaikaista latinankielistä hymniä "Veni, creator spiritus" ("Tule, luomishenki") ja toisessa osassa Goethen Faustin toisen osan loppukohtausta.

Sävellaji on Mahlerille epätyypillisesti suurelta osin duurissa. Ensimmäinen osa on jatkuvaa orkesterin pauhun ja valtavien kuorojen huimien osuuksien vuoristorataa; toisen osan aloittaa pitkä hiljainen adagio ja päättää torvifanfaarien säestämä finaali.

Mahler kuvaili sinfoniaansa kirjeessään Willem Mengelbergille:

»Kuvittele, että maailmankaikkeus räjähtää lauluksi. Emme enää kuule ihmisten ääniä, vaan planeettojen ja aurinkojen, jotka kiertävät radoillaan.»

• Jascha Horenstein, Lontoon sinfoniaorkesteri (BBC, 1959)
• Sir Georg Solti, Chicagon sinfoniaorkesteri (Decca, 1971)
• Claudio Abbado, Berliinin filharmonikot (DG, 1995)