Ludwig van Beethovenin sinfonia nro 7 A-duuri (op. 92) syntyi vuosina 1811–1813.

Beethoven luonnosteli joitakin seitsemännen sinfoniansa teemoja jo vuonna 1806, samoihin aikoihin kun hän sävelsi neljättä sinfoniaansa. Varsinaisen sävellystyön hän aloitti viisi vuotta myöhemmin, vuoden 1811 loppupuolella. Sinfonia valmistui toukokuussa 1812.

Seitsemäs sinfonia on kuuluisa mukaansa tempaavista rytmeistään. Sinfonian viimeistä osaa (allegro con brio) voi luonnehtia suorastaan hillittömäksi. Jotkut aikalaiset epäilivätkin, että Beethoven olisi säveltänyt viimeisen osan humalassa. Vain toinen osa (allegretto) katkaisee villit tanssirytmit ja viipyilee pitkään haikean surumielisissä tunnelmissa.

Beethoven omisti sinfoniansa kreivi Moritz von Friesille.

Sinfonia ensiesitettiin Wienissä 8. joulukuuta 1813. Kyseessä oli hyväntekeväisyyskonsertti, jonka tuotto käytettiin Napoleonin vastaisessa sodassa vammautuneiden sotilaiden hyväksi. Samassa konsertissa kantaesitettiin myös Beethovenin orkesteriteos Wellingtonin voitto (Wellingtons Sieg op. 91), jolla juhlistettiin Wellingtonin herttuan ranskalaisista joukoista Vitorian luona saamaa voittoa. Konsertin tunnelma oli hyvin isänmaallinen, ja yleisö innostui varsinkin Wellingtonin voiton mahtipontisista teemoista. Myös 7. sinfonia sai paremman vastaanoton kuin yksikään Beethovenin aiemmista sinfonioista. Yleisö piti erityisesti sinfonian mietteliään melankolisesta toisesta osasta.

Sinfonian neljä osaa kestävät yhteensä noin 40 minuuttia:

1. Poco sostenuto – Vivace
2. Allegretto
3. Presto
4. Allegro con brio.

• kaksi huilua
• kaksi oboeta
• kaksi klarinettia
• kaksi fagottia
• kaksi käyrätorvea
• kaksi trumpettia
• patarummut
• viulut
• alttoviulut
• sellot
• kontrabassot

• Symphony No.7, Op.92 (Beethoven, Ludwig van) IMSLP / Petrucci Music Library