Sekurokratia on eräs länsimaisen Venäjä-tutkimuksen käyttämä nimitys Venäjän poliittisesta järjestelmästä Vladimir Putinin aikana, jolla käsitteellä tuodaan esille, että merkittävässä valta-asemassa ovat valtion turvallisuuskoneistot, kuten armeija, poliisi ja turvallisuuspalvelu. Sekurokratia pitää valtion turvallisuutta ja vakautta ylimpänä tavoitteenaan ellei peräti pakkomielteenä.^[1] Suomessa termiä on käyttänyt tuotannossaan erityisesti dosentti Arto Luukkanen. Sekurokratia perustellaan joko ulkoisella tai sisäisellä kriisillä, jossa järjestelmän ja valtion viholliset ovat koko ajan valmiina tuhoamaan järjestelmän. Sekurokratia tarvitsee elääkseen vaikutelman turvallisuuden puutteesta.^[2]

Vallan rakennetta on Venäjällä verrattu kolmiosaiseen sipuliin: hallinnon ytimen muodostavat Putin ja sisäpiiriläiset eli (kesän 2012 tilanteen mukaan) pääministeri Medvedev, presidentinhallinnon päällikkö Ivanov ja turvallisuusneuvoston sihteeri Patrušev. Seuraavaksi tulevat niin sanotut voimakkaat ministeriöt, kuten sisä- ja ulkoministeriöt, joilla voi olla käytössään myös aseellisia joukkoja. Kolmantena osana ja kaikkien edellisten instituutioiden pohjana on Venäjän federaation turvallisuusneuvosto, joka toimii läheisessä yhteistyössä sekä presidentinhallinnon että turvallisuuspalvelu FSB:n kanssa.^[3]

Venäjän toisen presidentin Vladimir Putinin luomaa valtamallia sanottiin vallan vertikaalin, sekurokratian, ohjatun ja suvereenin demokratian lisäksi myös putinismiksi. Medvedevin hallituskaudella putinismi jatkui samanlaisena.

Putinismia luonnehtivat seuraavat piirteet:

1. Venäjän yhtenäistäminen ja lujittaminen
   1. Tšetšenian sota kovine otteineen ja ihmisoikeusrikkomuksineen.
   2. Tšetšenian sotarikollisten suojelu.
   3. Terroriteot maassa tšetšeenien vastareaktiona Venäjän sotatoimiin ja joidenkin mukaan myös venäläisten turvaviranomaisten salaa tukemana tai provosoimana^[4]. Hallituksen reaktiot terrorismiin, mm. alueisiin kohdistuvan julkisen ja salaisen valvonnan tiukkeneminen.
   4. Vallan ottaminen pois Venäjän liittoneuvostolta, alueita johtavien kuvernöörien vallan riisuminen.
2. Vieraiden vaikutteiden torjuminen
   1. Halu suojata Venäjän avainalojen teollisuutta ulkomaiselta omistukselta
   2. Eliittiä vastaan suunnatun, ulkomailta tuetun "oranssin" vallankumouksen pelko.

1. Pyrkimys voimistaa maan presidentinhallinnon otetta maasta eli vallan vertikaalin luominen
   1. Suurliikemiehet, oligarkit eivät saa sekaantua politiikkaan
      1. Hallitusta vastustavien suurliikemiesten, kuten oligarkki Mihail Hodorkovskin vaino.
   2. Tiedotusvälineet, useimmat laajalevikkiset lehdet, radio ja televisio ovat Kremlin hallinnassa
   3. Yhtenäinen Venäjä on uusi valtapuolue, joka on hallinnut duumaa vuodesta 2003. Sillä on monia apupuolueita^[5].
   4. Putin valitsi seuraajansa, vaalien vääristely.

1. Teollisuuden avainalojen siirtäminen valtiolle^[6].
2. Valtio ohjaa taloutta, valtiokapitalismi^[7]

1. Venäjällä vallassa voimaministeriöiden, lähinnä tiedustelupalvelun ja armeijan taustaisia ihmisiä, jotka ovat keskittäneet itselleen enenevissä määrin taloudellista valtaa
2. Venäjän kerrostaloräjähdykset olivat monien Venäjän hallitusta vastustavien mielestä Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n, ei tšetšeeniterroristen käsialaa.
3. FSB valvoo puhelinliikennettä, sähköposteja jne

1. Putinin henkilökultti
2. Neuvostosymboleiden ja joidenkin neuvostotapojen palauttaminen.
3. Muukalaisvihamielisyyden kasvu
4. Venäjän yrityksillä niin suuret velat, että ne söisivät maan suuret valuuttavarannot
5. Hallitusta vastustavien suurliikemiesten, kuten Mihail Hodorkovskin vaino^[8].
6. Tšetšeniassa käyty sota, jossa sotatoimia ja julmuuksia kohdistetaan siviileihin.
7. Talouskasvu
   1. Öljyn hinnan nousun takia ainakin joidenkin kansanosien elintaso on noussut
8. Vakaus
   1. Yhteiskuntarauha, veroja maksetaan taas
   2. Hallitsevat silovikit pitävät politiikan ääriainekset kurissa

Uskotaan maata hallitsevan eliitin pyrkivän entistä enemmän haalimaan taloudellista ja poliittista valtaa itselleen, luoden autoritaarista poliisivaltiota^[9], jossa on valtiojohtoinen talous.

• Litvinenko Aleksander & Felshtinski Juri: Venäjä kuilun partaalla. Tammi, 2007. ISBN ISBN 978-951-31-3982-7.
• Luukkanen, Arto: Projekti Putin, Uuden Venäjän historiaa 1996–2000. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33079-1.
• Luukkanen, Arto: Kuka omistaa Venäjän? – Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä. WSOY, 2009. ISBN 9789510354445.
• Nordberg, Erkki: Suomi, Nato, EU ja Venäjä. Art House, 2004. ISBN 951-884-387-2.
• Tolvanen, Taisto: Medvedev ja Putinin varjo. Minerva Kustannus, 2010. ISBN 978-952-492-337-8.