Sekstos Empeirikos (m.kreik. Σέξτος Ἐμπειρικός, lat. Sextus Empiricus; 100-luvun loppu) oli antiikin kreikkalainen lääkäri ja filosofi, joka edusti pyrrhonistista skeptismiä. Hän eli Aleksandriassa ja Ateenassa.

Lääketieteeseen liittyvissä töissään Sekstos Empeirikos kuului lisänimestään huolimatta metodiseen koulukuntaan.^[1][2] Filosofina hän on suurin myöhemmän kreikkalaisen skeptisyyden edustaja. Hän opiskeli erään Roomassa lääkärinä toimineen Herodotos Tarsoslaisen alaisuudessa. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän kehitti ja muotoili aikaisempien skeptikoiden oppeja, sekä siitä, että hän kirjoitti laajan selonteon skeptiseen koulukuntaan kuuluneista edeltäjistään.

Sekstos Empeirikokselta tunnetaan kolme teosta: Pyrrhonismin pääpiirteet (Pyrrhōneioi hypotypōseis, PH); sekä kaksi teosta, joista käytetään yhdessä nimitystä Matemaatikkoja vastaan (Adversus Mathematicos, M). Ensin mainittu on pyrrhonistisen filosofian yleisesitys, merkittävin antiikin aikainen lähde pyrrhonismiin. Viimeksi mainittu koostuu osista, jotka on suunnattu erilaisia tiedon lajeja vastaan, ja niitä vastaan, jotka katsovat tietoa omaavansa. Teoksen nimen mathēmatikos tarkoittaa oppineita yleensä.^[3]

Teoksen Matemaatikkoja vastaan kuusi ensimmäistä kirjaa tunnetaan perinteisesti myös omilla nimillään: Grammaatikkoja vastaan (kirja I), Reetoreja vastaan (kirja II), Geometrikkoja vastaan (kirja III), Aritmeetikkoja vastaan (kirja IV), Astrologeja vastaan (kirja V) sekä Muusikkoja vastaan (kirja VI).

Teoksen kirjat VII–XI ovat säilyneet epätäydellisesti. Tutkijat ovat arvelleet, että teoksen alusta puuttuu ainakin yksi ja mahdollisesti jopa viisi kirjaa. Säilyneitä kirjoja on kutsuttu perinteisesti nimillä Loogikkoja vastaan (kirjat VII–VIII), Fyysikkoja vastaan (kirjat IX–X) ja Eetikkoja vastaan (kirja XI). Nämä kirjat erotetaan joskus kirjoista I–VI käyttämällä niistä nimitystä Dogmaatikkoja vastaan. Tällöin Loogikkoja vastaan muodostaa kirjat I–II, Fyysikkoja vastaan kirjat III–IV ja Eetikkoja vastaan kirjan V, huolimatta siitä, että todellisuudessa teoksen alkuosa puuttuu.

On huomattava, ettei kumpikaan nimistä Pyrrhonismin pääpiirteet ja Matemaatikkoja vastaan esiinny alkuperäisissä käsikirjoituksissa, vaan ne on kehitetty myöhemmin.

Sekstos esitti, että ataraksian ("mielenrauhan") saavuttamiseksi filosofin tulee ensin oppia välttämään lopullisia arvostelmia, eli hänen tulee uskoa yhtä suuressa määrin mihin tahansa väitteeseen ja sen kieltävään väitteeseen. Päinvastoin kuin Platonin Akatemian skeptikot, pyrrhonistit eivät ajatelleet, että mistään ei voisi tietää mitään. Heistä tällainen väite kuulosti dogmatismilta ja suorastaan paradoksilta, jossa tiedettäisiin ainakin se, ettei mitään voida tietää. Sen sijaan he välttivät ottamasta kantaa edes siihen, voidaanko mistään tietää mitään.

Sekstos erotteli tavat, joilla filosofi saattoi lähestyä tietoa. Ainoastaan ilmiöistä tehdyt havainnot saattoivat antaa jotain tietoa. Hän ei kieltänyt, että aistihavainnot olivat olemassa, mutta kielsi sen, että niiden antamia tuloksia voitaisiin arvioida objektiivisesti. Hänelle hunaja saattoi vaikuttaa makealta, mutta se, oliko se todellisuudessa makeaa, oli epäilyksen alaisena, koska väite "hunaja on makeaa" oli arvostelma siitä, miltä se vaikutti.

Monet Sekstoksen skeptisistä argumenteista muistuttavat ensimmäisellä vuosisadalla eläneen filosofi Nagarjunan argumentteja. Sekstoksen teosta Pyrrhonismin pääpiirteet luettiin Euroopassa laajalti 1500–1700 -luvuilla. Se vaikutti merkittävästi muun muassa David Humeen. Hänen filosofiansa on usein käsitetty väärin samanlaiseksi skeptisyydeksi, jota René Descartes arvioi ja jonka hän hylkäsi.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sekstos Empeirikos Wikimedia Commonsissa

• Sexti Empirici Adversus mathematicos, hoc est, adversus eos qui profitentur disciplinas, Gentiano Herveto Aurelio interprete, Parisiis, M. Javenem, 1569 (Vicifons). (latinaksi)