Seikko Eskola
Wikipediasta
Seikko Aarne Väinämö Eskola (s. 13. syyskuuta 1933 Riihimäki) on suomalainen professori, historiantutkija ja päätoimittaja.[1]
Eskola väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingissä 1965. Hän toimi Tampereen yliopiston yleisen historian apulaisprofessorina 1974–1997.[2] Hän oli Helsingin yliopiston yleisen historian dosenttina 1981–1998[3] ja aikakauslehti Kanavan päätoimittajana 1973–1996.[4]
Eskola on ollut myös kirkolliskokouksen jäsenenä ja maallikkojäsenenä osallistunut kirkkohallituksen toimintaan varapuheenjohtajana ja ollut Kirkon tutkimuskeskuksen johtokunnan puheenjohtaja.[2] Lisäksi hän vaikutti pitkään, vuosina 1966–1983, Yleisradion ohjelma- ja hallintoneuvostossa.[5]
Vuonna 1999 Eskolalle myönnettiin valtion journalistipalkinto[6] ja 2006 Vuoden kristillinen kirja -palkinto teoksesta Historian kuolema ja kulttuurien taistelu. Hänelle on myönnetty myös P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto.[7]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kysymys ja Ruotsin mielipide: Ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta Venäjän maaliskuun vallankumoukseen. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 1965
- Korkeakoulukysymys, toimittanut Matti Haavio; toimituskunta Seikko Eskola ym. WSOY 1965
- Oman ajan historia ja politiikan tutkimus, omistetaan professori L. A. Puntilalle hänen 60-vuotispäivänään 24.8.1967, toimituskunta Lauri Hyvämäki, Pertti Pesonen, Seikko Eskola ja Erkki Salonen. Otava 1967
- Kreikka, Englanti ja Yhdysvallat 1944–1953. Tampereen yliopisto, Historian laitos. Monistesarja A 3. Tampere 1971
- Yhdysvaltain lehdistö ja Suomen kriisi: Keväästä 1941 Pearl Harboriin. Tutkimus kansainvälisestä tiedonvälityksestä ja mielipiteenmuodostuksesta. Historiallisia tutkimuksia 92. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1973
- Tiedettä, taidetta, aatetta: Suomen kulttuurirahasto Suomen kulttuurissa. Otava 1991
- Optiovoitto koko kansalle: Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, kirjoittajat Seikko Eskola ym. Gummerus 1998
- P. E. Svinhufvud ja nykyaika. Historian ystäväin liiton ja P. E. Svinhufvudin muistosäätiön julkaisuja. Helsinki 1998
- Risto Rytin jälkimaine, kirjoittajat Seikko Eskola ym, toimittanut Jukka-Pekka Pietiäinen. Risto Ryti -seuran julkaisuja. Edita, Helsinki 2003
- Historian kuolema ja kulttuurien taistelu: Kirjoituksia historiasta ja nykyajasta. Edita, Helsinki 2006
- Suomen hurja vuosi 1917 Ruotsin peilissä. Edita Kleio 2010
- Ristivetoa kirkon parlamentissa: Maallikkona kirkolliskokouksessa. Edita, Helsinki 2012
- Demokratia diktaattorien varjossa: Suomen vaikea 1940-luku eurooppalaisin silmin. Atena, Helsinki 2014
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 108. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b HY: Teologisen tiedekunnan kevään 2011 promootiossa vihitään 11 kunniatohtoria – Soile Isokoskesta kunniatohtori. (Arkistoitu – Internet Archive) Lehdistötiedote. Viitattu 13.7.2013
- ↑ Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000. Humanistinen tiedekunta, Historia. Archive.org. Viitattu 16.6.2022.
- ↑ Opetusministeriö.Viitattu 13.7.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 114–115. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Neljälle journalistipalkinnot.Opetusministeriö 25.5.1999. . (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Teos vaaran vuosien uutisoinnista toi Seikko Eskolalle Svinhufvudin kirjallisuuspalkinnon Helsingin Sanomat. 17.12.2014. Viitattu 25.8.2017.
| ||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
