Sanhedrin (m.kreik. Συνέδριον, synedrion; hepr. סנהדרין, sanhedrin) oli juutalaisten ylin tuomioistuin antiikin ajalla.

Sanhedrin perustettiin sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Israelin alueelle Babylonian pakkosiirtolaisuusajan jälkeen vuoden 539 eaa. paikkeilla. Sen muodostivat 71 "vanhinta". Sanhedrin toimi myös neuvottelukuntana ja lakeja säätävänä elimenä. Roomalaisvallan aikaan Sanhedrinin valta oli rajallinen. Roomalaisvalta ei ollut esimerkiksi antanut Sanhedrinille oikeutta määrätä kuolemanrangaistuksesta, jonka vuoksi Raamatun mukaan Jeesus Nasaretilaisen kuolemantuomio piti saada roomalaiselta käskynhaltijalta Pontius Pilatukselta. Sanhedrin lakkasi olemasta 300-luvulla.^[1]