Sami Takamäki
Sami Yaffa South Park -festivaalilla kesäkuussa 2018
Henkilötiedot
Syntynyt	4. syyskuuta 1963 (ikä 61)
Muusikko
Taiteilijanimi	Sami Yaffa, Sam Yaffa, Ulan Bator
Tyylilajit	glam punk rock hard rock glam rock rock and roll punk blues
Soittimet	basso
Yhtyeet	Hanoi Rocks Pelle Miljoona Oy Jetboy Demolition 23. New York Dolls The Hellacopters Mad Juana
Aiheesta muualla
samiyaffa.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Sami Yaffa (oikealta nimeltään Sami Takamäki, s. 4. syyskuuta 1963 Espoo) on suomalainen basisti. Hän on tullut tunnetuksi Pelle Miljoona Oy:n, 1980-luvun Hanoi Rocksin, Jetboyn, Demolition 23:n ja 2000-luvulla myös New York Dollsin jäsenenä. Muusikko Jone Takamäki on Yaffan isoveli.

Yaffa on toiminut vuoden 2010 alusta Michael Monroen nimeä kantavan yhtyeen basistina. Yhtye aloitti keikkailun keväällä 2010.^[1]

Takamäki aloitti 1977 espoolaisyhtyeessä nimeltä Babblers. Vuonna 1980 vasta 16-vuotias Takamäki oli mukana Pelle Miljoona Oy:n menestysalbumilla Moottoritie on kuuma. Ari Taskinen oli löytänyt hänet helmikuussa 1980 Lepakosta yhtyeen basistiksi. Takamäki pääsi yhtyeen basistiksi ohi hyvin koesoitossa pärjänneen Matti Fagerholmin.^[2]Kun McCoy hukkasi Hanoi Rocksin basistiksi aiotun Björne Fröbergin puhelinnumeron, hän pyysi syyskuussa 1980 Takamäkeä soittamaan Hanoi Rocksissa.^lähde?

Pääartikkeli: Hanoi Rocks

Yaffa asui muiden Hanoi Rocksin jäsenten kanssa ensin Tukholmassa vuodet 1980–1982 ja Lontoossa 1982–1985. Vuodet 1980–1982 kokoonpanon muodostivat laulaja Michael Monroe, kitaristit Andy McCoy ja Nasty Suicide, basisti Sam Yaffa ja rumpali Gyp Casino, jonka kesällä 1982 korvasi englantilainen Razzle.^[2]

Yaffa sai syyn erota yhtyeestä, kun Razzle kuoli 9. joulukuuta 1984 oltuaan rattijuoppona ajaneen Vince Neilin kyydissä. Yaffa oli pyytänyt aiemmin Razzlea lähtemään kanssaan Espanjaan, mutta suunnitelmat jäivät toteuttamatta. 2. tammikuuta 1985 Yaffa ilmoitti eroavansa yhtyeestä ja 4. tammikuuta hän soitti viimeisen keikkansa Hanoi Rocksin riveissä Helsingin Kulttuuritalolla.^[2]

Lähdettyään Hanoi Rocksista 1985 Yaffa muutti Lontoosta Tukholmaan, missä alkoi viettää tukholmalaisen perheenisän elämää Anna Jederbyn ja pariskunnan pienen poikalapsen kanssa. Syksyllä 1985 syntynyt lapsi sai kunnianosoituksena Nicholas ”Razzle” Dingleylle nimekseen Nicolas Samuel Jederby-Takamäki. Samuel on ruotsalainen versio suomalaisesta Sami-nimestä. Anna Jederby oli alun perin McCoyn vanha tyttöystävä, joka oli seurustellut tämän kanssa jo 16-vuotiaasta lähtien.^[2]

Pian Yaffa kuitenkin perusti Pelle Almgrenin kanssa lyhytaikaisen yhtyeen Chain Gang. 1986 ilmestyi pop rock -EP nimellä Sam Yaffa & Pelle Almgren, joka sisälsi kappaleet ”Cover Me”, ”Isn't It Strange”, ”Last Train to Clarksville” ja ”Lonely in Love”, joista viimeksi mainittu lienee tunnetuin. Tämän jälkeen syntyi vuoden lopuksi yhtye Pelle Almgren/Sami Yaffa & The Babysharks, jossa soittivat muun muassa Conny Blomqvist, Danne Lagerstedt ja Samin veli Jone Takamäki. Alkuvuodesta 1987 Yaffa keikkaili kitaristi Johnny Thundersin ja rumpali Jerry Nolanin kanssa. Molemmat olivat New York Dollsin entisiä jäseniä.^[2]

Juuri kun Yaffa mietti Tukholmassa päivätöihin ryhtymistä, kun keikkatarjouksia ei Johnny Thunders -keikkojen jälkeen tullut enää, häntä pyydettiin 1987 sanfranciscolaiseen Jetboy-yhtyeeseen, joka julkaisi kolmen vuoden aikana albumit Feel The Shake ja Damned Nation. Jetboyhin kuuluivat Yaffan lisäksi laulaja Mickey Finn, kitaristi Fernie Rod, kitaristi Billy Rowe ja rumpali Ron Tostenson. Yhtye kiersi ympäri Yhdysvaltoja (mm. Cheap Trickin lämmittely-yhtyeenä) ja käväisi myös Japanissa. ^[3] Yaffa soitti myös Johnny Thundersin basistina vuonna 1988.^[4]

Jetboysta erottuaan Yaffa ehti soittaa Los Angelesissa Ulan Bator -nimellä Smackin basistina. Hän levytti Smackin kanssa kappaleet ”Can You Dig It” ja ”Crazy River”. 1990 Yaffa muutti Los Angelesista New Yorkiin ja liittyi Monroen yhtyeeseen. Yaffa keksi yhtyeelle nimen Jerusalem Slim. Kokoonpanoon kuuluivat Monroen ja Yaffan lisäksi kitaristi Steve Stevens, rumpali Greg Ellis ja pianisti Ian McLagen. Stevens ja Monroe ajautuivat rankkoihin musiikillisiin ristiriitoihin ja Monroe vastusti kovasti albumin julkaisua, mutta lopulta julkaistiin yhtyeen ainoksi jäänyt albumi Jerusalem Slim.^[2]

1992 syntyi Demolition 23. -yhtyeen ensimmäinen versio nimellä Michael Monroe & Friends, johon kuuluivat Monroen lisäksi Yaffa, rumpali Rat Scabies (The Damned) ja kitaristi Little Steven. Kevät-kesällä 1993 Yaffa, Monroe ja Slash nauhoittivat Steppenwolfin kappaleen "Magic Carpet Ride", jota käytettiin elokuvassa Coneheads. ^[2]Lisäksi Monroe, Suicide ja Yaffa vierailivat Johnny Thundersin muistoksi tehdyllä tribuutilla I Only Wrote This Song For You. 10. elokuuta 1993 New Yorkissa The Grand Clubilla esiintyivät Joey Ramonen kanssa Michael Monroe, Jay Hening, Sam Yaffa ja Jimmy Clark. Ilmeisesti tällöin oli jo muodostunut yhtye Demolition 23., jossa Hening oli kitaristi ja Jimmy Clark rumpali Monroen laulaessa ja Yaffan soittaessa bassoa.

Keväällä 1994 ilmestyi albumi Demolition 23. Sitä seurasi muutto Lontooseen, josta voitiin järjestää kiertue Eurooppaan ja Japaniin. Jay Hening ei kuitenkaan päässyt passiongelmien takia Yhdysvalloista pois, joten kitaristiksi tuli Nasty Suicide, jonka jäsenyys yhtyeessä ilmoitettiin virallisesti Helsingissä Tavastia-klubin keikan jälkeen 12. elokuuta 1994. Demolition 23. menestyi mukavasti albumin saadessa hyvän vastaanoton. Ilmeisesti Demolition 23. on menestynein Hanoi Rocksin jäsenten yhtyeen hajoamisen jälkeen perustamista yhtyeistä. Lisäksi se on ainut Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen toiminut levyttänyt yhtye, jossa on ollut mukana enemmistö vanhan Hanoi Rocksin jäsenistä. Kiertueyhtyeissä kolmikko Monroe-Suicide-Yaffa oli soittanut ennenkin. Demolition 23. soitti punkia.^[2] Toisella Tavastian-keikalla 14. helmikuuta 1995 lavalle astui myös Andy McCoy. Tämä on toistaiseksi viimeinen kerta, kun kaikki Hanoi Rocksin ydinjäsenet ovat olleet yhtä aikaa lavalla.

Yhtye hajosi maaliskuussa 1995, kun Nasty Suicide ilmoitti eroavansa yhtyeestä ja palaavansa normaalielämään. Demolition 23. -yhtyeestä oli pitänyt tulla Hanoi Rocksin veroinen ja suurempikin hajanaisten ja sekavien kokoonpanojen jälkeen. Suiciden päätös oli jäsenvaihdoksiin kyllästyneelle Monroelle niin kova isku, että hän päätti lopettaa yhtyeen. Vuonna 1996 Yaffa soitti vielä Jan Stenforsin yhtyeessä, joka levytti tämän ensimmäisen ja viimeisen sooloalbumin Vinegar Blood. Kokoonpanoon kuuluivat Jan Stenfors (kitara, laulu, lyömäsoittimet), Sam Yaffa (basso) Frej Stenfors (rummut, taustalaulu) ja Annika Wiklund (taustalaulu). Kitaraa soitti vielä Stenforsin isä Harry Stenfors.^[2]

Demolition 23:n hajoamisen jälkeen Yaffa alkoi puuhata uutta yhtyettä vaimonsa Karmen Guyn kanssa New Yorkissa. Ensimmäinen Lewd Vagrant -kokoonpano vuonna 1995 oli: Karmen Guy (laulu), Johnny Tirado (kitara), Harri Kupiainen (kitara), Sam Yaffa (basso) ja Maukka Palmio (rummut). Vielä samana vuonna Kupiainen korvattiin Josh Brownilla. Tämän kokoonpanon jälkeen yhtyeen nimeksi muutettiin Mad Juana, ja Kupiainen on sittemmin ollut uudestaan mukana yhtyeen kokoonpanossa. Yhtyeen ytimenä ovat Sam Yaffa ja Karmen Guy, ja muut muusikot löytyvät tilanteen mukaan ystävä- ja tuttavapiireistä.^[2]

Vuonna 2002 Yaffa liittyi newyorkilaiseen Murphy's Law -yhtyeeseen ja teki tämän kanssa kaksi kiertuetta: maaliskuussa Japanissa ja huhtikuussa Yhdysvalloissa. Yhtyeen kokoonpano oli: Jimmy Gestapo (laulu), Ricky Bacchus (kitara), Sean Kilkenny (kitara), Sam Yaffa (basso) ja Jay (rummut). Vuonna 2003 Yaffa liittyi Joan Jett and The Blackhearts -yhtyeeseen mutta erosi siitä vuonna 2004.^[2]

Vuonna 2004 Yaffa pääsi basistiksi leukemiaan kuolleen Arthur ”Killer” Kanen tilalle nuoruuden ihanneyhtyeeseensä New York Dollsiin, joka oli ensimmäinen glam punk -yhtye ja Hanoi Rocksin tärkein esikuva. Yaffa on sittemmin esiintynyt Suomessa New York Dollsin riveissä kuudella eri keikalla, joista ensimmäinen järjestettiin 7. heinäkuuta 2006 Ruisrockissa Turussa ja viimeisin 1. elokuuta 2009 Ankkarockissa Vantaalla.^[5][6]

2010-luvulla Yaffa on soittanut Michael Monroen kokoonpanossa basistina.

Syksyllä 2014 Yle Teemalla esitettiin kahdeksanosainen televisiosarja Sami Yaffa – Sound Tracker. Siinä Yaffa kiersi maailmalla ja tutustui eri kulttuurien musiikkityyleihin ja muusikoihin. Sarja voitti parhaan musiikkiohjelman Kultaisen Venlan^[7] ja siitä julkaistiin kirja.^[8] Toinen tuotantokausi alkoi lokakuussa 2015.

Yaffasta ilmestyi Like kustannuksen kustantama ja Tommi Liimatan kirjoittama 400-sivuinen elämäkertakirja Tie taipuu elokuussa 2016.^[9]

Yaffalta ilmestyi elokuussa 2020 Like kustannuksen kustantama sarjakuvakirja Punkin seikkailut – Taistelu Plastimiestä vastaan.^[10][11] Sitä myytiin ilmestymisvuonnaan 800 kappaletta.^[12]

Yaffan uran ensimmäinen sooloalbumi The Innermost Journey to Your Outermost Mind ilmestyi 22. syyskuuta 2021 Cargo Recordsin kautta, mutta Suomen markkinoilla se julkaistiin aikaisemmin.^[13]

Yaffan toinen soololevy Satan’s Helpers War Lazer Eyes And The Money Pig Circus julkaistiin 8. maaliskuuta 2024.^[14]

Yaffa avioitui pitkäaikaisen tyttöystävänsä Karmen Guyn kanssa vuonna 2004. He erosivat vuonna 2011.^[15] Yaffa on seurustellut valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa maaliskuusta 2016 lähtien. He julkistivat suhteensa heinäkuussa 2016^[16], menivät kihloihin heinäkuussa 2017, ja heidät vihittiin syyskuussa 2017 Mallorcalla Espanjassa.^[17]

Pariskunta asuu Banyalbufarissa, Mallorcalla.

• Tommi Liimatta (toimittaja): Sami Yaffa – tie taipuu oma – omaelämäkerta. Like, 2016. ISBN 978-952-01-1462-6.

• Mad Juana -yhtyeen Facebook-sivu
• Sound Tracker -verkkospesiaali (Arkistoitu – Internet Archive)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) Yhdysvallat Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Yle Muut Europeana