Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto (saks. Der Reichstagsbrand  kuuntele ääntämys ^(ohje)) oli 27. helmikuuta 1933 tapahtunut tuhopoltto, joka vaurioitti pahasti Saksan valtiopäivätaloa Berliinissä. Tapahtuma oli historiallisesti merkittävä, sillä siitä tuli käännekohta Weimarin tasavallan poliittisen järjestelmän luhistumisessa natsi-Saksan diktatuurin tieltä. Vain kuukautta aiemmin Saksan hallitukseen Adolf Hitlerin johdolla nousseet natsit syyttivät tuhopoltosta valtiojärjestystä vastaan tähdättyä kommunistien salaliittoa ja kykenivät tämän varjolla aloittamaan aivan valtiopäivävaalien alla hyökkäyksen kommunistista puoluetta vastaan. Pian he saivat toteutetuksi lakiuudistuspaketin, joka johti kansalaisoikeuksien rajoituksiin, muiden puolueiden kieltämiseen ja lopulta täydellisen diktatuurin rakentamiseen.

Tuhopoltosta otettiin kiinni hollantilainen kommunisti Marinus van der Lubbe, joka myöhemmin todettiin syylliseksi, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Muut vapautettiin. Yhä kiistellään siitä, sytyttikö hän tosiaan rakennuksen yksin. Van der Lubben oikeudenkäynnin yhteydessä syytettiin salaliitosta tuhopolttoon neljää muuta kommunistia, joista kolme oli bulgarialaisia – Georgi Dimitrov, Vasil Tanev ja Blagoi Popov –, mutta heidät todettiin todisteiden puutteessa syyttömiksi ja karkotettiin Neuvostoliittoon.^[1][2]

• Metaxas, Eric (suom. Pitkänen, Merja ja Sevón, Marja: Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja. Päivä Osakeyhtiö, 2013. ISBN 978-952-475-585-6.

• Bahar, Alexander – Kugel, Wilfried: Der Reichtagsbrand: Geschichte einer Provokation. Neue Kleine Bibliothek, 182. Köln: PapyRossa, 2013. ISBN 978-3-89438-495-1.

• Kuka poltti Saksan valtiopäivätalon?, Suomen Kuvalehti, 21.10.1933, nro 43, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot