Saksalainen korttipakka on laajalti Keski-Euroopan saksankielisillä alueilla käytetty korttipakka. Se eroaa Suomessa yleisesti käytetystä pakasta sekä maittensa että korttiensa perusteella.

Saksalainen korttipakka on vanha; sen maat vakiintuivat jo 1450-luvulla, ja vaikuttivat peruskorttipakan maiden kehitykseen.^[1] Nykyään se on yleisin itäisessä ja eteläisessä Saksassa, Itävallassa, saksankielisessä Sveitsissä ja Liechtensteinissä, sekä pohjois-Italiassa, Unkarissa, Tšekissä ja Slovakiassa, Sloveniassa, Kroatiassa ja Bosniassa.

Saksalaisen korttipakan maat ovat tammenterho, lehti, hertta ja kello. Näistä terhot vastaavat peruskorttipakan ristiä, lehdet pataa, hertta herttaa ja kellot ruutua.

• 
  Lehti (saks. Grün, Blatt, Laub tai Gras)
• 
  Tammenterho (saks. Eichel)
• 
  Hertta (saks. Herz tai Rot)
• 
  Kello (saks. Schelle)

Pohjois-Saksassa pakassa on yleensä 32 korttia: 7, 8, 9, 10, Unter ("alempi" sotamies), Ober ("ylempi" sotamies), kuningas ja ässä. Eteläisissä versioissa kortteja on 36, jolloin pohjoiseen pakkaan on lisätty vielä kuutoset.

Unkarissa käytetyissä saksalaisissa korttipakoissa on usein kuvattu Wilhelm Tellin tarinaan liittyviä henkilöitä (Tell itse on terhojen Ober). Tämä oli aikoinaan passiivisen vastarinnan osoitus Itävallan herruutta kohtaan, koska Tell kapinoi Habsburgeja vastaan.^[2]

Joissain pakoissa kortit on jaettu kahteen osaan, yleensä vinottain, jolloin toisessa puoliskossa on saksalaisen pakan maat/arvot ja toisessa peruskorttipakan.