Konduktiivisuus (tunnus σ) on materiaalin sähkönjohtokykyä kuvaava suure. Konduktiivisuus on resistiivisyyden (tunnus ρ) käänteissuure, siten että σ=ρ^-1. Konduktiivisuuden SI-järjestelmän mukainen yksikkö on 1/(Ω·m), tai vaihtoehtoisesti ilmaistuna S/m, siemensiä per metri. Konduktiivisuutta ei tule sekoittaa konduktanssiin, joka on resistanssin käänteissuure, ja joka kuvaa materiaalin ominaisuuden sijasta piirielementin ominaisuutta.^[1]

Konduktiivisuudelle käytetään toisinaan myös nimeä (sähkön)johtavuus. Samalla nimellä viitataan kuitenkin toisinaan myös konduktanssiin, joten termin tarkka merkitys tulee päätellä kontekstin mukaan. Myös nimiä ominaissähkönjohtavuus tai ominaiskonduktanssi on käytetty, mutta ne eivät ole standardien mukaisia.^{[2] [1]} Ominaiskonduktanssi ei ole ominaissuure siinä systemaattisessa mielessä, jota termiin nykyään sovelletaan, eli se ei kuvaa aineen ominaisuutta massayksikköä kohti.

Teollisuudessa usein käytetty konduktiivisuuden yksikkö on %I.A.C.S (International annealed copper standard). Kun standardi määritettiin, valittiin puhtaan kuparin johtavuuden arvoksi 100 %I.A.C.S. Valmistus- ja raffinointimenetelmien kehittymisen ansiosta parhaiden kuparilaatujen johtavuus on nykyään noin 102 %I.A.C.S.^lähde?

Johtimien sähkönjohtavuutta heikentävät:

• metallissa olevat seosaineet ja epäpuhtaudet
• johtimen lämpötila (Metalleissa lämpötilan kasvattaminen pienentää sähkönjohtavuutta.)
• metallin kylmämuokkausaste^selvennä

• Sähköisten suureiden analogiat
• Sähkönkuljetusteoria
• Sähköjohde
• Sähköeriste

• Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.