São Paulon biennaali on Brasiliassa järjestettävä suuri taidenäyttely. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1951, ja siitä lähtien se on pidetty joka toinen vuosi. Se on toiseksi vanhin biennaali. Vanhin on Venetsian biennaali (järjestetty vuodesta 1895), joka on ollut myös São Paulon biennaalin esikuva.

Biennaalin perusti italialais-brasilialainen teollisuusmies Ciccillo Matarazzo (1898–1977). Vuodesta 1957 São Paulon biennaali on pidetty Ciccillo Matarazzo -paviljongissa Parque Ibirapueran puistossa. Paviljonki suunniteltiin arkkitehtien Oscar Niemeyer ja Hélio Uchôa johdolla, ja siinä on näyttelytilaa 30 000 m². São Paulon biennaali esittelee sekä brasilialaista että kansainvälistä taidetta, ja sitä pidetään yhtenä maan tärkeimmistä taidenäyttelyistä.

Sen alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä länsimaisesta nykytaiteesta tunnettua Brasiliassa, helpottaa sen pääsyä muihin Brasilian metropoleihin, ja vahvistaa São Paulon asemaa kansainvälisenä taidekeskuksena. Luonnollisesti sen tarkoituksena on tuoda myös brasilialaista taidetta lähemmäksi ulkomaisia vieraita.

Venetsialaisen mallin mukaan, São Paulo isännöi kansallisia esityksiä sekä kansainvälisiä näyttelyitä, jotka järjestetään kiertävän pääintendentin johdolla.

Taidenäyttelyn lisäksi vuodesta 1973 on biennaalissa järjestetty myös kansainvälinen arkkitehtuuri- ja muotoilunäyttely.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

• Luettelo suurista kansainvälisistä nykytaiteen näyttelyistä