Rooman perustamistarina kertoo, kuinka kaksosveljekset Romulus ja Remus perustivat Rooman kaupungin 21. huhtikuuta 753 eaa. Tarinasta on olemassa erilaisia versioita. Kreikkalainen taru kehittyi ehkä 500-luvulla eaa. Se yhdistyi roomalaiseen perustamistaruun 200-luvulla kreikaksi kirjoittaneiden roomalaisten historioitsijoiden aikana. Todellisuudessa Roomaa ei koskaan varsinaisesti perustettu, vaan se kehittyi kaupungiksi pitkän ajan kuluessa.^[1]

Tarun mukaan Rooman perustaneet kaksosveljekset Romulus ja Remus olivat troijalaisen Aeneaan ja edelleen Alba Longan latinalaisten kuninkaan Numitorin jälkeläisiä. Kuningas Numitorin oli syössyt valtaistuimelta hänen julma veljensä Amulius, kun Numitorin tytär Rhea Silvia oli synnyttämässä.^[2] Rhea Silvia oli Vestan neitsyt, jonka sodanjumala Mars oli tehnyt raskaaksi, niinpä kaksospojat olivat puolittain jumalia. Uusi kuningas Amulius määräsi pojat hukutettavaksi. Palvelijatar pani pojat koriin ja laski Tiberjoen vietäväksi. Naarassusi löysi heidät Palatiumkukkulan juurella sijainneesta kosteikosta ja ruokki heitä luolassaan. Sen jälkeen paimen Faustulus ja hänen vaimonsa Acca Larentia ottivat heidät huostaansa.^[1] Kun kaksoset olivat riittävän vanhoja, he saivat selville alkuperänsä ja palauttivat tukijajoukkojensa avulla Alba Longan valtaistuimen Numitorille.^[3]

Romulus ja Remus jättivät Alba Longan perustaakseen oman kaupungin paikalle, josta heidät oli löydetty. He valitsivat kumpikin oman paikkansa ja pyrkivät selvittämään enteiden avulla, kumpi oli parempi. Romulus vei voiton ja julistautui kaupungin perustajaksi. Hän kynti kaupunkinsa ympäri vaon, kuten etruskien tapana oli. Kun Remus hyppäsi pilkallisesti vaon yli, Romulus surmasi veljensä.^[1] Romuluksen nimestä juontuu näin kaupungin nimi. Koska kaupungissa ei ollut naisia, Romulus kutsui sabiinilaisia juhlaan ja ryösti heidän naimattomat tyttärensä, josta seurauksena oli roomalaisten ja sabiinien yhdistyminen. Romulus ja sabiinien kuningas Tatius hallitsivat yhdessä viiden vuoden ajan, kunnes Tatius kuoli. Romulus hallitsi Roomaa 38 vuoden ajan. Sen jälkeen hän katosi myrskyssä, ja hänen julistettiin varjelevan Roomaa taivaasta käsin Quirinus-jumalana.^[3]

Toisen tarinan mukaan, jonka on kirjannut kreikkalainen historioitsija Dionysios Halikarnassoslainen, Aeneas vei troijalaisia merimatkalle. Kun aikaa oli kulunut myrskyävällä merellä, he ajautuivat Tiberin rannalle. Pian maihinnousun jälkeen miehet halusivat lähteä merelle, mutta mukana olleet naiset eivät halunneet lähteä. Yksi naisista nimeltä Roma ehdotti, että naiset polttaisivat laivat estääkseen lähdön. Ensin miehet suuttuivat Romalle, mutta pian he huomasivat, että paikka oli ihanteellinen asuinpaikka. Paikka sai nimensä laivat sytyttäneen naisen kunniaksi.

Kaupungin perustamisvuosi perustuu Terentius Varron teoksiin, muitakin vuosia on annettu vuosien 758 eaa. ja 728 eaa. välillä. Tarun mukaan kaupungin perustaminen tapahtui 438 vuotta Troijan valloituksen jälkeen. Kaupungin perustamista on käytetty myöhemmin myös ajanlaskun alkukohtana (ab urbe condita). Tätä eivät roomalaiset yleisesti käyttäneet, mutta se esiintyy joissain luetteloissa konsuleista, ja myöhemmät historioitsijat omaksuivat sen.

Kaupungin perustamista juhlittiin Pales-jumalan mukaan nimetyssä Parilia-juhlassa 21. huhtikuuta.^[4] Päivä on saattanut olla myös vuoden vaihtumisen merkki, konsulien virkaanastumisen 1. tammikuuta ohella.^[5]

• Sjögren, Otto: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika,Project Gutenberg