Rinnakkaisvaluutalla, yhteisövaluutalla, paikallisvaluutalla tai täydentävällä valuutalla tarkoitetaan virallisen, yleensä kansallisen valuutan rinnalla toimivaa järjestelmää, joka täydentää vähiin käyvän virallisen valuutan ja käytettävissä olevien käyttämättömien resurssien välistä kuilua. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi Sveitsin 1930-luvulta asti toiminut WIR-pankki, Bristolin punta ja aikapankkien käyttämä Community Exchange System (CES).

Vaikka rinnakkaisvaluutan synonyyminä käytetään usein paikallisvaluuttaa, kaikki rinnakkaisvaluutat eivät ole paikallisia; WIR on Sveitsin sisäinen valuutta, kun taas CES on kansainvälinen ”keskusjärjestelmä”, jonka alaisena toimii satoja paikallisia aikapankkeja. Myös kryptovaluutat ovat eräänlaisia hajautettuja rinnakkaisvaluuttoja.

Muunlaisiakin valuuttoja on ehdotettu; esimerkiksi belgialainen taloustieteilijä ja rahajärjestelmien asiantuntija, euro-valuutan luomisprosessissakin mukana ollut Bernard Lietaer on ehdottanut Terra-nimistä maailmanvaluuttaa, jonka arvo olisi sidottu kullan sijasta eräänlaiseen ”resurssikoriin”, johon kuuluisi 9–12 hyödykettä, eli tietty määrä muun muassa öljyä, viljaa, mineraaleja ja jalometalleja.^[1]

Lietaer väittää kansallisten valuuttojen yksinään olevan riittämättömiä maailman taloudellisten tarpeiden tyydyttämiseen, todisteena 20 viime vuoden^milloin? 87 kansallisen valuuttajärjestelmän romahdukset, ja ratkaisun näihin ongelmiin löytyvän nimenomaan lukuisien (alueellisten / kansainvälisten) rinnakkaisvaluuttojen perustamisessa ja käyttöön valjastamisessa.^[1]

Rinnakkaisvaluutat ovat tavallaan olemassa lähinnä kansallisen tai kansainvälisen valuutan täydentäjänä kun siitä on pulaa, jotta ihmisten täyttämättömiä tarpeita saadaan täytettyä olemassaolevilla käyttämättömillä resursseilla; esimerkiksi "käyttämättömät" työttömät saadaan valjastettua esimerkiksi ruoan- ja energian- sekä palveluiden tuotantoon Suomessa, kun euroista on pulaa. Samalla se toimii kansalaisille eräänlaisena yhteiskunnallisena turvaverkkona kansainvälisen talouden laskusuhdanteissa.

Osa rinnakkaisvaluutoista on vaihdettavissa kansallisiin valuuttoihin jollain kurssilla kuten Bristolin punta, jota voi ostaa samanarvoisella Englannin punnalla mutta ei myydä, kun taas osa kieltäytyy määrittämästä minkäänlaista kurssia, esimerkiksi suurin osa aikapankeista. Bitcoinin arvo oli 4. tammikuuta 2015 noin 220 euroa.^[2]

Kahdenkeskinen vaihtokauppa on tavallaan erikoistapaus rinnakkaisvaluutan käytöstä, jossa talouden osapuolia on vain kaksi, ja valuuttana toimivat asiat jotka toista kauppakumppania kiinnostavat.

Joillain rinnakkaisvaluutoilla on ollut käytössä niin sanottu demurrage-vero eli negatiivinen talletuskorko, tai "hamstrausvero" tai "valuutan parkkimaksu" eli valuutan arvo laskee ajan myötä. Tämä kannustaa käyttämään valuuttaa nopeammin kulutukseen tai investointeihin, jolloin raha kiertää tehokkaammin koska valuutan säästäminen ei ole kannattavaa, kun taas esimerkiksi rakennukset säilyttävät arvonsa kyseisessä valuuttajärjestelmässä tehokkaasti.

Suomessa on ehdotettu aikapankkien verotuksessa käyttöönotettavaksi "toviveroa", eli veron perimistä aikapankkien omassa aikapohjaisessa valuutassa.^[3]

Jotkin rinnakkaisvaluutat ovat "täysin rahoitettuja", kuten Bristolin punta tai Toholammen Toho^[4], joita käyttävät yritykset voivat vaihtaa dollarinsa tai euronsa aina halutessaan Kanadan dollareiksi tai euroiksi.

Myös kryptovaluutat, kuten Bitcoin, Litecoin, Dogecoin, FairCoin, PermaCredits, Freecoin ja muut vastaavat, ovat erilaisiin salausmenetelmiin perustuvia, hajautettuja, yleensä anonyymejä rinnakkaisvaluuttoja hyvin erilaisine ominaisuuksineen, käyttäjineen ja jakelu-, tuotanto- ja verotusjärjestelmineen.

• Vaihtoehtoiset valuutat