Reduktionismi on filosofinen oppi, jonka mukaan tietty kokonaisuus on palautettavissa eli redusoitavissa osiinsa.

Ontologisen reduktionismin mukaan ylemmän tason kokonaisuus ei todellisuudessa ole muuta kuin alemman tason kokonaisuuden ilmiöitä. Voidaan ajatella myös, että kokonaisuus ei ole enempää kuin osiensa summa ja emergenteiltä vaikuttavat ilmiöt ovat tosiasiassa sen osien ominaisuuksia.

Teoreettisessa reduktiossa jonkin teorian lainalaisuuksien osoitetaan olevan toisen teorian lainalaisuuksien ilmenemismuotoja.

Loogisessa reduktiossa jotakin ilmiökenttää kuvaavat väitteet palautetaan jotakin toista ilmiökenttää koskeviin väitteisiin.

Kausaalisessa reduktiossa jonkin entiteetin kausaalisten vaikutusten osoitetaan olevan selitettävissä jonkin toisen entiteetin kausaalisilla vaikutuksilla.^[1]

Epistemologisessa eli tieto-opillisessa reduktiossa ajatellaan, että ylemmän tason kokonaisuudesta saadaan tietoa analysoimalla se alemman tason kokonaisuuden avulla.^[2] Reduktionismi on holismin vastakohta.

Ernest Nagelin mukaan ylemmän tason teoria redusoituu alemman tason teoriaan, mikäli ylemmän tason teorian väitteet voidaan johtaa alemman tason teorian väitteistä deduktiivisesti ns. siltalakien avulla.^[2]

Reduktionistinen materialisti katsoo, että kaikkeus on täysin palautettavissa atomeihin ja muihin pienempiin hiukkasiin, eikä ilmiöiden taustalla ole viime kädessä mitään muuta.

• Antireduktionismi
• Eliminativismi
• Ontologia
• Reduktio

• Enqvist, Kari: Olemisen porteilla. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22915-6.
• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalten keinu: Kiertoajelu uskontotieteessä. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-987-3.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reduktionismi.

• Pyysiäinen, Ilkka: Reduktio kielletty! Sortumisvaara!: Uskontotieteen perinteet ja ”reduktionismi” (Arkistoitu – Internet Archive). Tieteessä tapahtuu 5/2001