Radziwiłłin kronikka tai Königsbergin kronikka on kronikka, joka on kirjoitettu ilmeisesti 1200-luvun alussa. Siitä on säilynyt kaksi kopiota 1400-luvulta. Ensimmäinen on Radzivillin kronikka, jossa on lukuisia miniatyyrejä koristeina, ja toinen on Moskovan akateeminen kronikka. Jälkimmäinen puolestaan muistuttaa Nestorin kronikkaa, johon on lisätty joka vuosi merkintöjä aina vuoteen 1206 saakka.

Kronikan listassa olevat nimitykset ovat Liettuan suuriruhtinaskunnan sotapäällikön Janus Radzivillin, jolla oli ensimmäinen eli Radzivillin kronikan lista 1600-luvulta Königsbergistä. Siellä sitä säilytettiin 1700-luvulle saakka, kunnes seitsenvuotisen sodan seurauksena se päätyi vuonna 1758 sotasaaliina Venäjälle, missä se toimitettiin Pietarin tiedeakatemiaan.^[1] Paikkaa, jossa kronikka laadittiin ei tiedetä, mutta monien mielestä se on kirjoitettu Länsi-Venäjällä, ilmeisesti Smolenskissa.^[2] Kronikkaa säilytetään Venäjän tiedeakatemian kirjastossa.^[2]

Kronikan mielenkiintoisinta antia ovat miniatyyrimaalaukset, joita on 617 kappaletta. Niissä on kuvattu Radzivillin kronikan tapahtumia. Kronikka on yksi kolmesta säilyneestä muinaisvenäläisestä eli keskiaikaisesta kuvitetusta kronikasta. Kaksi muuta ovat Geogi Amartolin kronikka Tverin listassa 1300-luvulta (käännös bysanttilaisista annaaleista eli ei ole venäläinen kronikka) sekä moniosainen Suuri kronikka 1500-luvulta.

Päätellen siitä, että Moskovan akateemisen kronikan listassa joissakin tapauksissa puhtaaksikirjoittaja on vahingossa jättänyt pois tekstiä, joka on välillä Radzivillin kronikan pienoiskuvaluettelossa. Siinä oli yleinen kuvaluettelo molemmista luetteloista. Aiemmin oletettiin, että Moskovan akateemisen kronikan lista on yksinkertaisesti kopio Radzivillin kronikasta. Nykyisin ajatellaan, että se ei pidä paikkaansa. Sen vuoksi monet tutkijat olettavat, että 1400-luvun kuvat ovat kopioita vielä vanhemmista teoksista. Alkuperäiset miniatyyrikuvat ovat ilmeisesti 1000-luvulta.

Radzivillin kronikan miniatyyrikuvat antavat huolitellusta ulkonäöstään huolimatta varsin hyvän kuvan keskiaikaisen Rusin valtakunnan jokapäiväisestä elämästä, rakennustaitdoista sekä sotatoimista. Niitä nimitetään ”ikkunoiksi menneeseen maailmaan”. Pienoiskuvien tapahtumat ovat hyvin monipuolisia: taisteluita, talonpoikien kapinoita, kansanjuhlia, perhe-elämää ja todellisia historiallisia tapahtumia, kuten Taistelu Nemigalla ja Vsetslav Polotskin vangitseminen. Artemi Vladimirovitš Artsihovski on tutkinut Radzivillin kronikan pienoiskuvia eräässä taideteoksessaan.^[3]

Toisen Radzivillin kronikan kopion, Moskovan akateemisen kronikan, koko nimi on Moskovan Hengellisen Akatemian käsikirjoitus. Ensimmäisellä sivulla on esitetty Pyhä kolminaisuus, minkä mukaan sitä nimitetään myös Pyhän kolminaisuuden käsikirjoitukseksi. Viimeisellä sivulla on maalaus Troitse-Sergijevin luostarista. Vuoteen 1206 lista kertoo samalla tavalla kuin Radzivillin kronikka. Sen jälkeen tyyli ja sävy muuttuvat kertoen tapahtumista vuoteen 1419 varsin itsenäisesti. Se ei toista Lavrentjevin käsikirjoituksen alkuperäistä osaa, vaan kertoo varsin eri tavalla tapahtumista. Siinä on esimerkiksi lisäyksiä, toisenlaista muotoilua ja muutakin, josta näkee, että sitä on johdonmukaisesti muutettu.

Radzivillin kronikan ja Moskovan akateemisen kronikan eroavaisuuksien perusteella Aleksei A. Šašmatov ja M. D. Priselkov ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että Lavrentjevin käsikirjoituksen pohjana ovat olleet Vladimirin annaalit 1100-luvulta, missä tekstejä ei ollut vielä muuteltu kulloinkin vallalla olevien myöhempien käsitysten mukaisiksi. Sen sijaan Perejaslavskin tekstit vuosilta 1214-1216 olisivat olleet Radzivillin kronikan lähteinä ja Vladimirin tekstit 1200-luvun alusta. Ne olisi tehnyt Vsevolod Jurjevich Bolshoje sekä hänen poikansa Juri ja Jaroslav.^[4] Aleksei Šašmatovin päätelmän mukaan Radzivillin kronikan lähteenä olisi ollut Perejaslavlin ja Suzdalin annaalit vuosilta 1214-1216.

Ensimmäisen kerran Radzivillin kronikka painettiin kirjapainossa Pietarissa vuonna 1767. Se oli ensimmäinen painettu kronikka. Kronikan painos tehtiin kopiosta, jonka tekoon osallistuivat G. Taubert ja Ivan Barkov. Teoksessa on paljon epätäsmällisyyksiä ja lisäyksiä, kuten epäilyttäviä tietoja Tatiševin Venäjän historia -kirjasta.

Vuonna 1902 Radzivillin kronikasta tehtiin valokuvaamalla mustavalkoinen teos. Tekstin tieteellinen painos, jonka laatimisen aloitti M. D. Priselkov, saatiin valmiiksi puolivuosisataa hänen kuolemansa jälkeen: teos valmistui vasta vuonna 1989.

• Radzivillin kronikka (venäjäksi)

• Радзивилловская, или Кенигсбергская, летопись. — СПб., 1902. I. Фотомеханическое воспроизведение рукописи. II. Статьи о тексте и миниатюрах рукописи. (venäjäksi)
• Радзивилловская летопись // ПСРЛ. — 1989. т. 38. (venäjäksi)
• Радзивиловская летопись: Текст. Исследование. Описание миниатюр / Отв. ред. М. В. Кукушкина. СПб.: Глагол; М.: Искусство, 1994. Кн. 1-2. (в Кн. 1 — полное факсимильное цветное воспроизведение памятника, в Кн. 2 — полная транскрипция текста, статьи Г. М. Прохорова и Б. А. Рыбакова, искусствоведческое описание всех миниатюр). (venäjäksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Radzivillin kronikka Wikimedia Commonsissa