Propagandaelokuva on elokuva, usein dokumentti, joka on tehty propagandan levittämistä varten; sen tarkoituksena on vakuuttaa katsoja esimerkiksi tietystä poliittisesta näkemyksestä. Propagandaa ei esitetä pelkästään ei-fiktiivisissä elokuvissa, vaan esimerkiksi monet 1940-luvun yhdysvaltalaiset sotaelokuvat pyrkivät luomaan yksimielisen kuvan ”vihollisesta”.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostohallinto tuki venäläistä elokuvateollisuutta, tarkoituksenaan tuottaa propagandaelokuvia. Venäläisen elokuvan kehitys 1920-luvulla muun muassa elokuvantekijöiden Dziga Vertovin ja Sergei Eisensteinin ansiosta edesauttoi elokuvien käyttämistä propagandan levittämisen välineenä. Eisensteinin elokuvia, erityisesti Panssarilaiva Potemkinia pidetään yleisesti elokuvan mestariteoksina, joskin ne ihannoivat Eisensteinin kommunistisia arvoja.

1930- ja 1940-lukuja, jolloin totalitaarisia hallintoja nousi ja toinen maailmansota alkoi, kutsutaan ”Propagandan kulta-ajaksi”. Tänä aikana Leni Riefenstahl, natsi-Saksalle työskennellyt elokuvantekijä loi ehkä kaikkien aikojen suurimman propagandaelokuvan Tahdon riemuvoitto. Elokuva kuvasi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puoluekokousta Nürnbergissä vuonna 1934. Vaikka elokuvan aihe onkin kiistanalainen, sitä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen voimakkaimmista elokuvista.