Pro hac vice on latinaa ja tarkoittaa "tätä tapausta varten". Ilmausta käytetään katolisen kirkon terminologiassa tapauksesta, jossa titulaaripiispanistuin korotetaan väliaikaisesti titulaariarkkipiispanistuimen arvoon, koska titulaaripiispa korotetaan titulaariarkkipiispaksi. Tällöin hänen ei tarvitse vaihtaa hiippakuntaansa, vaan hänen titulaarihiippakuntansa säilyy samana. Kun titulaariarkkipiispa kuolee, palautuu hänen piispanistuimensa tavalliseksi titulaaripiispan istuimeksi. Samaa menettelyä käytetään myös siinä - tosin äärimmäisen harvinaisessa - tapauksessa, jossa titulaariarkkipiispasta tulee titulaaripiispa.

Viime vuosikymmeninä tämän käytännön merkitys on kasvanut. Suurin osa titulaariarkkipiispan istuimista sijaitsee "in partibus infidelium" ("uskottomien alueilla") eli vanhoilla kristillisillä alueilla Lähi-idässä, Vähässä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, joissa nykyään asuu vain hyvin vähän tai ei ollenkaan katolilaisia. Nämä ovat usein kirkkohistoriallisesti erittäin merkittäviä, kuten Miletos tai Efesos. Paikalliset, tosin usein hyvin pienet, Idän kristilliset kirkot käyttävät osittain edelleen samoja arkkipiispanistuimia ja niihin liittyviä arvonimiä. Katolinen kirkko on viime vuosina halunnut välttää näiden kuuluisien arkkipiispanistuimien käyttämistä titulaariarkkipiispanistuimina ekumeenisista syistä.

Tämä lisäksi samaa menetelmää käytetään myös kardinaalidiakonien kohdalla, jotka kymmenen vuotta kardinaalidiakoneina oltuaan saavat kardinaalipapin arvon. Tällöin he voivat vaihtaa titulaaridiakoniansa titulaarikirkoksi "pro hac vice".