Polypropeeni
Wikipediasta
Polypropeeni (lyhenne PP) on termoplastinen polymeeri, jota valmistetaan propeenista eli propyleenistä (C3H6). Polypropeenia käytetään useissa tarkoituksissa, kuten kalvoissa, kuiduissa, köysissä ja levyissä. Polypropeeni on erittäin vastustuskykyinen liuottimille, emäksille ja hapoille. Se on kiteinen muovi ja sivutuote öljyn valmistuksessa. Polypropeenin kiteisyysaste on normaalisti 40−60 %, lämpökäsittelyllä jopa 70 %
Polypropeenin sulamispiste on 160 °C. Tästä muovista tehdyt astiat eivät sula astianpesukoneessa, eivätkä teollisessa täytössä.
Polypropeenin keksi Giulio Natta 1950-luvun alkupuolella.
Polypropeeni on melko turvallinen polymeeri. Sitä käytetäänkin monissa elintarvikepakkauksissa.
Polypropeeni voidaan sulattaa ja käyttää uudelleen tai polttaa energiajakeena. Valmistustapana on pääasiassa ruiskuvalu sekä ekstruusio eli suulakepuristus.
Polypropeenista valmistetaan muun muassa muovituoleja, kuten 1970-luvulla suosittuja putkijalkaisia ja pinottavia, Suomessa usein oranssinvärisiä tuoleja[1] sekä 1980-luvulta alkaen ympäri maailmaa levinneitä halpoja ja säänkestäviä, yhtenä kappaleena valettavia monoblock-tuoleja[2][3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hyvärinen, Irja: Yleisötilojen hitti näytteillä Tampereella. Helsingin Sanomat, 25.5.1997, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Rashid, Karim: A brief history of the humble plastic chair (and its oil-free future) CNN. 8.9.2017. Viitattu 17.4.2022.
- ↑ Monobloc Chair: Joe Colombo and Vico Magistretti chairblog.eu. 27.12.2011. Viitattu 17.4.2022.
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
