Pierre-Charles Villeneuve (31. joulukuuta 1763 – 22. huhtikuuta 1806) oli ranskalainen amiraali, joka johti 1805 ranskalais-espanjalaista laivastoa Trafalgarin meritaistelussa brittiläistä amiraali Nelsonin laivastoa vastaan.

Villeneuve syntyi aristokraattiseen perheeseen Ranskassa Valensolensissa, Provencessa, lähellä Alppeja. Hän liittyi viisitoistavuotiaana vuonna 1778 Ranskan laivastoon, ja palveli laivastossa läntisen Intian valtamerellä 1783–1784. Villeneuve ei kehotuksista huolimatta noudattanut komentoja ja hänet erotettiin laivastosta. Villeneuve kannatti Ranskan vallankumousta ja hänet pudotettiin aristokraattien joukosta tämän vuoksi.

Vuonna 1793 Villeneuve tapasi ensimmäisen kerran Napoleonin, ja hänet nimitettiin uudestaan laivaston palvelukseen. Hänet korotettiin amiraalistoon nuoremmaksi komentajaksi. Hänen laivastonsa purjehti Irlannin aluevesien tuntumassa odottaen invaasiokäskyä laivastoineen. Käskyä ei kuitenkaan koskaan tullut ja hänet siirrettiin Ranskan aluevesirajojen tuntumasta Egyptiin, jossa hän sai komennettavakseen 80-kanuunaisen ”Le Guillaume Tellin” lähellä Ranskan silloista rajaa. Brittiläisen laivaston hyökätessä Niilille ranskalaiset kärsivät Niilillä tappion brittiläisiä vastaan, mutta Villeneuven onnistui paeta laivansa kanssa vahingoittumattomana.

Ranskalaiset tappiot olivat suuret, 1 700 kuollutta, 3 000 vangittiin. Englantilaisten tappiot olivat ainoastaan 218 kuollutta.

Napoleon totesi Villeneuven olleen onnekas sillä kertaa, mutta Villeneuve kritisoi itseään koska tunsi pettäneensä Ranskan selviytymisellään pakoon. Villeneuve pyrki täydellisyyteen, ja pakeneminen aiheutti hänessä syvän masennuksen. Niilillä kärsityllä murskatappiolla sekä siitä seuranneella masennuksella oli merkittävä vaikutus tulevaisuudessa.

Ranskan laivastoa johti tuolloin amiraali Latoche-Treville, joka kuoli yllättäen kesken operaation 14. elokuuta 1804 Bolougnessa johtaessaan Toulonin laivaston siirtoa. Vara-amiraali Ganteaume valittiin edesmenneen Latouche-Trevillen seuraajaksi komentamaan Brestin laivastoa kesällä 1804. Villeneuven ystävä amiraali Decres oli vaikuttamassa siihen, että Villeneuve kohosi vara-amiraaliksi samana kesänä saaden Toulonin laivaston komennettavakseen.

Kun Villeneuve lähti tammikuun 18. päivänä satamasta, hän pelkäsi kohtaavansa amiraali Nelsonin, jolle oli kärsinyt musertavan tappion Niilin taistelussa koska ei ollut tuolloin kyennyt ennakoimaan Nelsonin taktiikkaa. Siksi Villeneuve ei koskaan antanut lausuntoja lehdistölle peläten, että joku saattaisi huomata hänen neuroottiseksi käyneen pelkonsa Nelsonia kohtaan.

Villeneuve kohosi Ranskan laivaston vara-amiraaliksi vuonna 1804 saaden käskyn murtautua ulos brittiläisen laivaston piirityksestä. Hän onnistui siinä palaten laivastoineen Cadiziin.

Tämän jälkeen Villeneuve sai Napoleonilta käskyn siirtää Ranskan laivaston Välimerelle Italiaan. Villeneuve pahin pelko toteutui hänen kohdatessaan Espanjan edustalla brittiläisen laivaston sekä amiraali Nelsonin^lähde?. Villeneuve ei enää päässyt pakoon, vaan hänen oli taisteltava laivastoineen brittiläistä laivastoa sekä amiraali Nelsonia vastaan, mistä syntyi eräs maailman suurimmista meritaisteluista, Trafalgarin taistelu, joka käytiin Espanjan edustalla 1805.

Ranskan laivasto antautui lopulta viiden tunnin taistelun jälkeen. Villeneuve sekä hänen aluksensa miehistö vangittiin, ja hänet vietiin Englantiin vankeuteen. Villeneuve vapautui pian matkustaen takaisin kotimaahansa Ranskaan, jossa hän tappoi itsensä iskemällä veitsen vatsaansa 1806.

Villeneuven Nelsonia kohtaan tuntema pelko saattoi olla ratkaiseva ranskalaisten tappioon johtanut tekijä Trafalgarin taistelussa.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef