Pielisjoki
Pielisjoen linna Joensuun Niskasaaressa
Alkulähde	Pielinen, Rukavesi
Laskupaikka	Pyhäselkä
Maat	Suomi (Pohjois-Karjala)
Pituus	67 km
Alkulähteen korkeus	94 m
Virtaama	n. 240[1] m³/s
Infobox OK

Pielisjoki (ruots. Pielis älv^[2]) on Vuoksen vesistön Pielisen reittiin kuuluva virta ja suurin Saimaaseen virtaava joki. Sen kautta Pohjois-Karjalan suurin järvi Pielinen laskee Pyhäselkään. Pielisjokea on kanavoitu. Joensuu on nimensä mukaisesti Pielisjoen suu.

Pielisjoen katsotaan syntyneen Uimaharjun murtuessa Pielisen vesimassojen painosta jääkauden jälkeen.

Pielisjoki koki suuren muutoksen 1970-luvun alussa, jolloin Kuurnan uusi kanava valmistui ja vanhat kanavat Saapaskoskella, Jakokoskella, Haapavirrassa, Paiholassa ja Kuurnassa (vanha kanava) jäivät pois käytöstä. Veden pinta nousi Kuurnan kanavan yläpuolella niin, että kaksi lähintä sulkua Kuurna (vanha) ja Paiholan kanava jäivät kokonaan veden alle.

• Koitajoki
• Jukajoki
• Iiksenjoki
• Kuusoja
• Oksoja

Pielisjokeen rakennettiin 1870-luvulla 10 sulkukanavaa.

• Saapaskosken kanava (1878), sulku jäänyt pois Kuurnan kanavan valmistuttua 1971^[3]
• Häihän kanava (1879)
• Haapavirran kanava, Kontiolahti (1883)
• Jakokosken kanava, Kontiolahti, (1878), toimii nyt museokanavana.
• Utran kanava, Joensuu, (1832 suluilla varustettu kanava, ensimmäisen laatuaan Suomessa^[4]), seuraavan kanavan työt aloitettiin 1874)

• Kaltimon kanava, Eno, (1879, nykyinen kanava 1958). Kaltimon sulku on nousukorkeudeltaan Pielisjoen suurin (9 metriä) (1879 rakennettu vanha Kaltimon kanava sijaitsee noin 2 km ylävirtaan nykyisestä).
• Kuurnan kanava, Kontiolahti, (1876, nykyinen kanava 1971), pudotuskorkeus 7 metriä, yksi sulku (1876 rakennettu vanha Kuurnan kanava sijaitsee noin 1 kilometriä ylävirtaan nykyisestä)
• Joensuun kanava (ensimmäinen kanava 1877, toinen 1923, nykyinen kanava 1971, pudotuskorkeus 0,3 m^[5])

Kaikissa Pielisjoen kolmen kanavan suluissa ja avattavissa silloissa on kauko-ohjaukset.^[6][7] Niitä ohjataan Joensuun kanavan käyttökeskuksesta. Joensuun kanavasta on mahdollista kulkea myös itsepalveluohjauksella, mikäli kanavan läppäsillan avausta ei tarvita.^[8]

Pielisjoen kanavien ja avattavien siltojen käyttö- ja kunnossapitotehtävistä vastaa Väyläviraston urakoitsijana Mismo Oy.^[9]

• UPM Energy Oy:n Kaltimon voimalaitos (UPM Kymmene), valmistui 1950-luvulla.
• Kuurnan voimalaitos (Kuurnan Voima Oy), valmistui 1971.

Pääartikkeli: Pielisjoen sillat

Pielisjoen ylittävät sillat yläjuoksulta alkaen ovat:

• Uimasalmen maantie- ja rautatiesilta, Eno, Uimaharju, kantatie 73, läppäsillat
• Kaltimon silta, Enon kirkonkylä, (1924), seututie 514, kääntösilta
• Kaltimon voimalaitoksen silta, Eno
• Mönnin silta, Kontiolahti, (2006), yhdystie 5100
• Kuurnan voimalaitoksen silta, Kontiolahti (1971), Kuurna-Kulhontie, läppäsilta
• Pekkalan sillat, Joensuu, (1983 ja 2011), valtatie 6 ja valtatie 9
• Joensuun rautatiesilta, Joensuu, ensimmäinen silta (1894), Joensuu-Pieksämäki-rata ja Joensuu-Kontiomäki-rata, nostosilta
• Sirkkalan silta, Joensuu (2014) ^[10] läppäsilta
• Itäsilta ja Länsisilta, Joensuu (1864), Siltakatu, Kanavasilta, läppäsilta
• Suvantosilta; Joensuu, (1974), pituus 542 metriä, nostosilta
• Ylisoutajan silta, Joensuu (2014), pituus 130 metriä, kääntösilta

Pielisjoen rannassa ovat muun muassa seuraavat taajamat, kylät ja kaupunginosat:

• Enossa: Uimaharju, Paukkaja, Eno.
• Kontiolahdessa: Jakokoski, Paihola, Kulho, Lehmo, Kupluskylä.
• Joensuussa: Utra, Ranta-Mutala, Siihtala, Joensuun keskusta, Iiksenniitty, Karsikko, Sirkkala, Penttilä.

Heinäkuussa järjestettävä retkisoutu Karelia-soutu kulkee alas Pielisjokea Pyhäselälle Joensuuhun ja Liperiin.

• Vesajoki, Heikki ja Pihlatie, Matti: Pielisjoki Elämän virta (A Stream of Life).2011. ISBN 9789529298976. Kustantaja: Luontokuva M. Pihlatie

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pielisjoki Wikimedia Commonsissa