Phalanx CIWS (lyhenne sanoista Close-In Weapon System) on erityisesti Yhdysvaltain laivaston käytössä oleva automaattinen ohjuksentorjuntajärjestelmä, joka on osa kaikkien Yhdysvaltain pintasotalaivojen ilmapuolustusta. General Dynamics Corporationin suunnittelemaa, nykyisin Raytheon Companyn valmistamaa järjestelmää kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1973 USS Kingissä, ja vuonna 1980 lentotukialus USS Coral Sea oli ensimmäinen alus johon järjestelmä asennettiin pysyväiskäyttöön. Phalanx on myös useiden muiden maiden, muun muassa Ranskan, Saksan ja Italian käytössä.

Phalanx suunniteltiin tuhoamaan laivoja uhkaavia ohjuksia, helikoptereita sekä hävittäjiä. Phalanxin kantomatka on suunnittelukriteeriensä vuoksi varsin lyhyt (noin 9 km) nykyaikaisten merimaaliohjuksien kantamiin verrattuna. Aseen tykkilavetti liikkuu suurella nopeudella ja tarkkuudella. Phalanxin erityisen hyvä puoli on, ettei se tarvitse toimiakseen kuin sähköä ja kylmää vettä elektroniikkansa jäähdyttämiseen. Näin ollen järjestelmä on helppo asentaa esimerkiksi huoltoaluksiin, joilta puuttuvat taistelualusten monimutkaisempien asejärjestelmien vaatimat taistelunjohtojärjestelmät. Phalanx voi toimia täysin itsenäisesti, riippumatta aluksen muista toiminnoista.

Phalanxissa on kaksi tutkajärjestelmää, jotka yhdessä etsivät kohteen. Ensimmäinen järjestelmä (valkoisen tutkakuvun yläosassa) on etsintätutka, joka etsii kohteita laajalta alueelta. Se seuraa etäisyyksiä, nopeutta, matkaa, korkeutta ja suuntaa. Kun se on havainnut kohteen se syöttää tiedot tietokoneelle, joka kääntää tornin kohteeseen päin. Tämän jälkeen järjestelmän hallinta siirtyy toisen tutkan haltuun. Sen kattavuus on huomattavasti pienempi kuin edeltävän, mutta se on huomattavasti tarkempi. Järjestelmä arvioi, milloin kohde on ampumamatkan päässä ja joko avaa tulen automaattisesti tai joku miehistön jäsen hoitaa sen manuaalisesti.

Phalanx CIWS on varustettu useista yhdysvaltalaista alkuperää olevista hävittäjälentokoneista tutulla Gatling-tyyppisellä 20 millimetrin M61 Vulcan -konetykillä, joka Phalanxin mallista riippuen ampuu 3 000 – 4 500 laukausta minuutissa 60–100 laukauksen sarjoissa. Ammuksia Phalanxin rumpulippaaseen mahtuu 1 550 ja niiden lähtönopeus on noin 1 100 m/s. Köyhdytetystä uraanista valmistetut alikaliiperiammukset on suunniteltu läpäisemään ja räjäyttämään kohti tulevan ohjuksen taistelukärki. Phalanxissa on kaksi ammusvyöjärjestelmää. Ensimmäinen kuljettaa ammukset lippaasta aseeseen, toinen vie hylsyt ja laukeamattomat ammukset takaisin lippaaseen.

• AK-630, venäläinen lähipuolustusjärjestelmä
• Goalkeeper CIWS, hollantilaisvalmisteinen, muun muassa Ison-Britannian laivaston käyttämä järjestelmä
• SeaRAM, yhdysvaltalainen ohjuspohjainen lähipuolustusjärjestelmä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Phalanx CIWS Wikimedia Commonsissa

• Järjestelmän valmistajan Raytheon Companyn tuotesivu (englanniksi).