Peruskiven muuraus on harjannostajaisten ohella toinen rakentamiseen liittyvä perinnejuhla. Se on kuitenkin harjannostajaisia harvinaisempi tapahtuma, jollainen järjestetään lähinnä suurten julkisten rakennuskohteiden yhteydessä. Peruskiven muuraus on luonteeltaan virallinen tilaisuus, joka on suunnattu rakennuttajan ja rakentajan sekä elinkeinoelämän, päättäjien ja tiedotusvälineiden edustajille. Kutsuvieraina on yleensä arvovaltaisia henkilöitä, jotka merkittävimmissä rakennuskohteissa voivat edustaa jopa valtionjohtoa. Harjannostajaiset sen sijaan on yleensä pelkästään rakennuksen rakentamiseen ja suunnitteluun osallistuneille työntekijöille tarkoitettu yksityistilaisuus.^[1]

Peruskiven muuraus on tuhansia vuosia vanha perinne. Se on alun perin lähtöisin babylonialaisesta tavasta, jossa kaikki rakentamiseen osallistuvat laittoivat ensimmäiset tiilet yhdessä paikoilleen.^[1] Seremoniasta on lukuisia mainintoja myös muun muassa Vanhassa testamentissa. Tuolloin tapana oli asettaa alimpien kivien alle uhrilahjaksi muun muassa viljaa sekä viiniä.^[2] Nykyisen peruskiven muuraus periytyy 1700–1800-luvun vapaamuurareilta,^[3] ja myös eri kristillisillä kirkkokunnilla on omat seremoniansa kirkonrakentamisen yhteydessä.

Peruskiven muuraus tapahtuu yleensä rakennustöiden alkuvaiheessa perustustöiden yhteydessä. Rakennukseen voidaan myös jättää tilavaraus peruskivelle, mikäli tilaisuus halutaan järjestää myöhemmässä rakennusvaiheessa. Varsinainen peruskivi on betonista valettava antura, jonka sisään sijoitetaan metallinen säiliö. Sen sisälle on talletettu esineitä ja asioita, jotka kuvaavat juuri senhetkistä yhteiskuntaa. Säiliöön laitetaan muun muassa samana päivänä ilmestyneitä sanomalehtiä, käytössä olevia kolikoita, rakentamiseen osallistuvien osapuolten vuosikertomuksia sekä tilaisuuden ohjelma juhlapuheineen. Kyseessä on siis eräänlainen aikakapseli, jonka sisältö pakataan kutsuvieraiden läsnä ollessa ja suljetaan sen jälkeen betonisen anturan sisään. Jokainen kutsuvieras saa vuorollaan kauhoa betonia säiliön päälle ja tarkoitukseen käytetyt nimikoidut muurauskauhat luovutetaan heille muistoesineeksi. Muurauksen ja puheiden lisäksi tilaisuuden ohjelmaan kuuluu myös ruokailu sekä erilaisia musiikki- ja kulttuuriesityksiä.^[1]

Esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tapana on myös muurata johonkin rakennuksen nurkkaan erityinen ”nurkkakivi”. Ne on vuosiluvun lisäksi usein varustettu rakennuksesta kertovalla tekstillä tai symboliikalla. Tapaa käytetään varsinkin kirkkorakennuksissa.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peruskiven muuraus Wikimedia Commonsissa