Persianlahden rupia (arab. روبية خليجية‎, rūbiyya ḫalījī) on Persianlahden alueella vuosina 1959–1970 käytetyn Intian rupian nimitys. Se toimi rahayksikkönä nykyisissä Kuwaitissa, Bahrainissa, Qatarissa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Omanissa.^[1]

Intian rupiaa oli käytetty Persianlahden brittiläisten protektoraattien valuuttana 1800-luvulta lähtien. 1950-luvun lopulla ongelmaksi muodostuivat Intiasta Persianlahdelle salakuljetetut rupiat, joilla ostettiin kultaa salakuljetettavaksi Intiaan. Persianlahden maiden pankit vaihtoivat salakuljetetut rupiat Intiassa Englannin punniksi, mikä verotti maan valuuttavarantoa.^[1]

Intia, Persianlahden maat ja Britannia sopivat vuonna 1959 järjestelystä, jossa Intia laski liikkeelle aluetta varten Persianlahden rupioiksi tai ulkomaanrupioiksi kutsutut 1, 5, 10, ja 100 rupian setelit, jotka poikkesivat ulkonäöltään jonkin verran tavallisista intialaisista seteleistä. Vanhat setelit vaihdettiin uusiin Persianlahden alueen pankeissa touko-kesäkuussa 1959. Samaan aikaan julkaistiin Mekkaan matkustavia pyhiinvaeltajia varten erilliset 10 ja 100 ruplan setelit, joilla estettiin salakuljetetun rahan päätyminen Intiaan Saudi-Arabian kautta.^[1]

Persianlahden rupian ohella alueella käytettiin vanhaan tapaan muita rahoja, varsinkin Maria Teresian taalereita ja brittiläisiä kultasovereigneja. Rupioista luopui ensimmäisenä Kuwait, joka otti käyttöön dinaarin vuonna 1961. Bahrain siirtyi omaan dinaariin vuonna 1965. Intia devalvoi rupian vuonna 1966, mikä sai loputkin maat luopumaan sen käytöstä. Qatar ja Dubai ottivat käyttöön yhteisen rialin ja Abu Dhabi siirtyi käyttämään Bahrainin dinaaria. Oman vaihtoi rupiat omiksi rialeikseen vuonna 1970.^[1]