Perjantairukous (arab. صَلَاة ٱلْجُمُعَة‎, ṣalāt al-jumuʿa) on islaminuskossa viikon pyhin rukoushetki. Muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä tarkkaan määrättyinä kellonaikoina. Perjantairukouksen aika on perjantaisin keskipäivällä, jolloin muuten olisi zuhr-rukouksen vuoro. Perjantairukoukseen tulee osallistua moskeijassa, ja siihen sisältyy saarna, mikä vaatii, että moskeijassa on saarnastuoli (minbar). Tällaista moskeijaa kutsutaan "perjantaimoskeijaksi". Perjantairukoukseen osallistuvat vain miehet, joille se on pakollista.^[1]

Joissakin muslimimaissa perjantai on vapaapäivä, toisissa työt päättyvät keskipäivän rukoukseen, kolmansissa perjantai on täysi työpäivä.^[2]

Koraanissa perjantairukouksesta puhutaan Perjantain suuran (62) jakeissa 9–11. Suura kehottaa uskovaisia osallistumaan perjantairukoukseen aina kutsun kuultuaan ja jättämään siksi aikaa kaupanteon. Jae 11 moittii henkilöitä, jotka haluavat vain huvitella ja käydä kauppaa. Jakeet 9–10 kuuluvat Ahsen-Bören suomennoksena seuraavasti:^[3]

Uskovaiset, kun kuuluu kutsu rukoukseen perjantaina, niin kiiruhtakaa palvelemaan Jumalaa ja jättäkää kauppatoimet. Tämä on teille parasta, jos haluatte ymmärtää. Mutta kun hartaus on päättynyt, hajaantukaa kukin suunnallenne ja etsikää Jumalan armoa pitäen Hänet lujasti mielessänne, jotta menestyisitte. ^[4]

Ahmad ibn an-Naqib al-Misri (1302–1368) on esittänyt perjantairukousta koskevia šariamääräyksiä teoksessa Reliance of the Traveller. Niitä ovat myöhemmät uskonoppineet täydentäneet.^[5] Perjantairukous on pakollinen; se on hienoin kaikista rukouksista ja perjantai viikon paras päivä. Šaria täsmentää osallistumisen poikkeuksia (naiset, sairaat, matkalla olevat).^[5]

Pätevä perjantairukous edellyttää, että se suoritetaan ryhmänä keskipäivän aikaan moskeijassa, ja että sitä seuraa saarna (khutba). Vaaditaan myös, että siihen tulee osallistua vähintään 40 henkeä, jotka ovat puberteetin saavuttaneita mieleltään terveitä ja paikalla asuvia miehiä.^[5] Luku neljäkymmentä vertautuu siihen, että seemiläisissä kielissä neljä ja sen kerrannaiset merkitsevät samaa kuin "paljon".^[6] Imaami eli rukouksen johtaja lasketaan lukuun mukaan.

Jos alueen kaikki muslimit eivät mahdu samaan perjantairukoukseen, rinnakkaiset kokoukset hyväksytään. Eräissä tapauksissa, kuten Mekassa ja Medinassa, vain yksi katsotaan perjantairukoukseksi ja muut zuhr -rukoukseksi.^[6] Moskeijaa, jossa on perjantairukousta varten saarnastuoli eli minbar, kutsutaan perjantaimoskeijaksi. Tällainen moskeija on yleensä muutenkin tavallista komeampi.

Perjantairukous sisältää kaksi rak'aa eli rukoussarjaa. On suositeltavaa (sunna) lukea Koraanin suura 62 eli Perjantain suura ensimmäisessä rukoussarjassa ja suura 63 eli Teeskentelijöiden suura toisessa. Jos myöhästyjä tulee paikalle, kun khatib on vielä kumartuneena toisessa rak'assa, hänet luetaan perjantairukouksen osallistujiin, muussa tapauksessa hänestä tulee tavallisen zuhr -rukouksen osallistuja. ^[7]

On suositeltavaa (sunna), että osallistujat suorittavat rituaalipesun (ghusl) ennen kuin tulevat perjantairukoukseen. Suositeltavaa on puhdistaa myös hampaat tikulla (Miswak), leikata kynnet, ajaa ihokarvat, päästä eroon pahasta hajusta, käyttää hajusteita, pukeutua hienoimpiin vaatteisiin (valkoinen on paras väri) ja imaamin osalta pukeutua paremmin kuin muut. Naisten kohdalla on loukkaavaa, jos he käyttävät perjantairukouksessa hienoja vaatteita tai hajusteita.^[8]

Muslimeilla ei ole selityksiä perjantain erityisasemalle islamissa. Ongelma voidaan ratkaista toteamalla ”Herrasi luo mitä haluaa” (Koraani 28:68).^[9] Islamin varhainen historioitsija Ibn Sa'd on kuitenkin välittänyt hadithin, jonka mukaan perjantai on päivistä paras. Jumala loi Adamin perjantaina, lähetti hänet alas perjantaina ja antoi hänen kuolla perjantaina. ^[10]

Ignaz Goldziherin mukaan Islamilaisten perjantai on muunnelma juutalaisten sapatista, mutta kantaa parsilaista taustaa. Parsilaisen uskonnon mukaan Jumala loi maailman kuudessa vaiheessa mutta ei levännyt sen jälkeen. Islamilainen perjantaikaan ei ole aina lepopäivä.^[11] Toisen teorian on esittänyt Christoph Luxenberg, joka arvelee, että muslimien perjantairukouksen taustalla on syyrialais-kristillisen kirkon harjoittama pitkäperjantain muistelu.^[12] Kristillisissä kirkoissa esimerkiksi roomalais-katolisessa ruusukkorukouksessa ja luterilaisen kirkossa muistellaan joka perjantai Jeesuksen kärsimyksen mysteerejä.^[13][14][15] Luxenberg on löytänyt mahdollisen selityksen asiaan 900-luvulla eläneen oppineen as-Sigistanin Koraanisitaatista, joka perustuu Perjantain suuran (62) vanhempaan varianttiin. Hän katsoo, että siinä perjantai yhdistetään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään eli pitkäperjantaihin, jolloin aurinko pimeni. ^[12]

• Salat
• Islamilaiset pyhäpäivät

• Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Conrad, Lawrence I.: Abraha and Muḥammad: Some Observations Apropos of Chronology and Literary "topoi" in the Early Arabic Historical Tradition. Bulletin of the School of Oriental and African Studies, University of London, 1987, 50. vsk, nro 2, s. 225-240. Artikkelin verkkoversio.
• Ibn Sa'd: Kitab al-Taqabat al-Kabir. . Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Islam uskomme. Suomen islamilainen yhdyskunta, I.I.F.S.O., 1993. ISBN 951-96931-0-5.
• Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Öhrnberg, Kaj: Aleksandrian kirjasto ja arabit. Tieteessä tapahtuu, 5, 2001. Artikkelin verkkoversio.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perjantairukous Wikimedia Commonsissa