Perhosvaikutus eli perhosefekti (engl. butterfly effect) on kaaosteoriassa käytetty vertaus siitä, että perhosen siivenisku voisi saada aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa. Laajemmin ja tarkemmin se käsitetään epälineaarisessa järjestelmässä olevaksi ominaisuudeksi, jossa pienet muutokset alkutilassa tai välivaiheissa aikaansaavat suuria muutoksia tapahtumassa. Perhosefektissä kaoottisuus syntyy kun muutoksen koko ei ole verrannollinen sen määrään vaan erot kasvavat ”korkoa korolle”, jolloin pienikin muutos tai häiriö voi aikaansaada suuria vaikutuksia.

Ilmiön keksi meteorologi Edward Lorenz, joka vuonna 1961 keksi sääennusteisiin liittyvässä tutkimuksessaan sen, että tulevan säätilan arvioinnissa alkuarvojen pienikin heitto, esimerkiksi pyöristäminen tai pieni häiriö suuntaan tai toiseen aiheuttaa ketjureaktioita, jotka muuttavat lopputuloksen pitkällä tähtäimellä kokonaan erilaiseksi: pienet syyt johtivat suuriin vaikutuksiin. Ilmiötä alettiin kutsua ”alkuarvoherkkyydeksi”.

Perhosvaikutus tuli tunnetuksi Lorenzin esitelmöidessä tieteellisessä kokouksessa Washington D.C:ssä v. 1972, jossa hän kysyi retorisesti, ”Voiko perhosen siipien heilahdus Brasiliassa aiheuttaa tornadon Texasissa?”^[1]

• Kaaosteoria
• Kompleksisuusteoria

• Lorenz, E. 1963. ”Deterministic non periodic flow.” Journal of Atmospheric Science, Vol. 20, ss. 130-141.

• Kaaosteorioiden käsitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ympäristö ja geofysiikka