Pergamonin kirjasto
Wikipediasta
| Pergamonin kirjasto | |
|---|---|
_-_panoramio.jpg) Pergamonin raunioita. Taustalla kirjastorakennuksen seinää, etualalla Athenen pyhäkköalueen pohjoisstoan pylväiden alaosia. |
|
| Sijainti | Pergamonin arkeologinen alue, Bergama, İzmir, Turkki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | kirjasto |
|
Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema |
|
 |
|
Pergamonin kirjasto oli antiikin aikainen kirjasto Pergamonissa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Se oli antiikin ajan suurimpia kirjastoja, ja hävisi koossa ainoastaan Aleksandrian kirjastolle. Kirjaston rauniot sijaitsevat Pergamonin akropoliilla, joka on osa Unescon maailmanperintökohdetta Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema.[1][2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pergamonin kirjasto perustettiin hellenistisellä kaudella Pergamonia hallinneen attalidien hallitsijasuvun aikana, jolloin kaupunki oli merkittävä kulttuurikeskus.[1][2] Sen perustajaksi mainitaan jo Attalos I.[4] Viimeistään sen perusti Eumenes II, jonka aikana se ainakin nousi kukoistukseensa. Eumenes halusi tehdä Pergamonista Ateenan ja Aleksandrian kaltaisen kulttuurikeskuksen, ja näki Ptolemaios V:n ja Aleksandrian kirjaston suorina kilpailijoinaan.[3]
Eumeneen aikana kirjaston johtajana toimi Krates Malloslainen, joka perusti sinne oman kirjallisuuskritiikin koulukuntansa.[5] Gregory Nagy on argumentoinut, että pergamonlainen kritiikki, jota harjoittivat kriitikot (κριτικοί, kritikoi), oli kokonaisvaltaisempaa kuin Aleksandrian kirjastossa harjoitettu pelkkä grammatiikka, jota harjoittivat grammaatikot (γραμματικοί, grammatikoi) — kriitikon tuli tuntea tieteitä laajasti, kun taas grammaatikko tutki lähinnä sanoja ja prosodiaa.[6][7][8]
.jpg)
Varhaisella roomalaisella kaudella kirjaston tukijaksi mainitaan Flavia Melitene, erään kaupunginneuvoston jäsenen vaimo, joka hankki sinne lukuisia teoksia.[5] Kirjaston sanotaan suurimmillaan pitäneen sisällään 200 000 kirjaa,[5][9] mukaan lukien sekä papyrukselle että kaupungista nimensä saaneelle pergamentille kirjoitettuja teoksia. Kerrotaan, että pergamentti kehitettiin Pergamonissa siksi, että Ptolemaios kielsi papyruksen viennin Egyptistä, jotta Pergamonin kirjaston kokoaminen olisi estynyt.[4] Kirjaston sisällöstä ei ole kuitenkaan säilynyt luetteloita, joiden perusteella sen kokoa ja kattavuutta voitaisiin arvioida.[5]
Kirjaston historia päättyi vuonna 41 eaa.,[4] jolloin Marcus Antoniuksen kerrotaan vieneen sen kirjakokoelman Aleksandriaan ja lahjoittaneen sen Kleopatralle häälahjana sijoitettavaksi Aleksandrian kirjastoon.[1][3][9] Toisen version mukaan Antonius olisi antanut kirjaston Kleopatralle hyvityksenä siitä, että Aleksandrian kirjasto tai ainakin osa siitä oli palanut Julius Caesarin vallatessa kaupungin.[5] Nämä näkemykset kuitenkin kyseenalaistettiin jo antiikin aikana.[10] Pergamonin kirjastorakennus tuhoutui lopullisesti arabien hyökkäyksessä 600-luvulla.[5]
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjasto toimi Pergamonin Athenen temppeliin kuuluneen pyhäkkökokonaisuuden yhteydessä, ja sijaitsi kaupungin akropoliilla pyhäkköalueen pohjoispuolisen stoan takana olleessa lisärakennuksessa, sen ja myöhemmän Trajanuksen temppelin välissä.[1][5]
Kirjastorakennus oli pohjakaavaltaan epäsäännöllisen muotoinen ja koostui lukuisista saleista. Pohjoisimpana sijaitsi pääsali, jonka koko oli noin 16,8 × 14,3 metriä. Sitä käytettiin lukusalina sekä Pergamonin kirjallisuuskriittisen koulukunnan tilana. Salissa oli kirjahyllyjä sekä marmorilevyjä, joissa oli oppineiden nimiä sisältäneitä piirtokirjoituksia. Antiikin lähteet kertovat, että kirjahyllyjen ja ulkoseinän väliin oli jätetty tyhjää tilaa ilmanvaihtoa varten, jotta kirjat eivät kärsisi kosteudesta.[5]
Pääsalissa oli kopio Feidiaan veistämästä Athene Parthenoksesta.[1][5] Sen korkeus oli 3,5 metriä. Veistos on nykyisin esillä Pergamon-museossa Berliinissä. Kirjastossa oli myös muun muassa historioitsija Herodotoksen, runoilija Sapfon ja muusikko Timotheoksen rintakuvat.[4]
Kirjaston sisäänkäynti oli pääsalin itäsivulla ovesta, joka tuli pyhäkköalueen pohjoisstoan ylimmästä kerroksesta.[5][4] Pääsalin eteläpuolella oli rivissä kolme säilytyshuonetta kirjojen säilyttämistä varten. Rakennuskokonaisuuden lounaiskulmassa oli päivällisiin käytetty pitosali, jossa oli tilaa 16 leposohvalle.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PERGAMON Mysia, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Smith, William: ”Pergamum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c The Library at Pergamum Encyclopaedia Romana. University of Chicago. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ a b c d e Pergamon Library in Turkey: Science Temple Voyage Turkey. Arkistoitu 26.11.2020. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k The Great Library of Pergamum Library of Pergamum. Arkistoitu 12.10.2020. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Nagy, Gregory: The Library of Pergamon as a Classical Model Center for Hellenic Studies. Arkistoitu 15.10.2019. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: κριτικός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: γραμματικός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ a b Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Antonius” 58.5.
- ↑ Mark, Joshua J.: Alexandria, Egypt Ancient History Encyclopedia. Viitattu 2.11.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pergamonin kirjasto Wikimedia Commonsissa
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
