Pentapartito tai CAF oli Craxin, Andreottin ja Forlanin muodostama keskusta-vasemmistolainen koalitio Italiassa 1980-luvulla.^[1][2] Länsimielisen koalition muodostivat kristillisdemokraatit (DC), sosialistit (PSI), sosiaalidemokraatit (PSDI), liberaalit (PLI) sekä tasavaltalaiset (PRI).^[2]

Pentapartiton strategisesta yhteistyöstä päätettiin perustaa koalitio vuonna 1981 sosialistien järjestämässä kongressissa kristillisdemokraattien johdon kanssa. Kristillisdemokraattinen pitkäaikainen johtopoliitikko Giulio Andreotti virallisti myöhemmin sopimuksen. Koalitiota kutsuttiin myös nimellä "CAF" allekirjoittaneiden poliitikkojen nimien etukirjainten mukaisesti (Craxi-Andreotti-Forlani). Myöhemmin sosiaalidemokraatit, liberaalit ja tasavaltalaiset osallistuivat myös hallitusratkaisuun. Keskusta-vasemmistolaisella puolueliittoumalla taattiin länsimaisen ulkopolitiikan ja liberaalin talouspolitiikan tulevaisuus sekä etenkin kommunistipuolueen uhka. Koalition johdosta suurin osa oli kristillisdemokraatteja.

PRI veti korruptioepäilyjen takia tuen pois Pentapartitoon perustuvalta hallitukselta. Syntyi neljän puolueen "quadripartito" muiden jäädessä hallitukseen. Koalitio romahti lopulta korruptioskandaaliin kun sosialistipuolueen kytkökset kävivät ilmi Milanossa 1992. Skandaali sai suuret mitat, koski myös kristillisdemokraatteja ja romahdutti lopulta koko perinteisen puoluekentän. Kaikki keskeiset puolueliittouman johtajat joutuivat syytetyiksi mittavissa "Mani pulite"ksi nimetyissä oikeudenkäynneissä. Esimerkkeinä Giulio Andreotti (DC), Arnaldo Forlani (DC), Ciriaco De Mita (DC), Paolo Cirino Pomicino (DC), Bettino Craxi (PSI), Renato Altissimo (PLI) ja Francesco De Lorenzo (PLI).

Kansan ja median parissa alettiin käyttää termiä lahjuskaupunki kuvaamaan mittavaa skandaalia. Vuoden 1992 vaalien jälkeen quadripartito pysyi vielä vallassa vaihtuneen pääministerin ansiosta ennen kuin Giuliano Amato joutui eroamaan virastaan huhtikuussa 1993. Tuolloinen presidentti Oscar Luigi Scalfaro joutui nimittämään Italian keskuspankkiin uuden pääjohtajan sekä uuden pääministerin hoitamaan vakavaa talouskriisiä ja uudistamaan vaalilain. Uudistettu vaalilaki tuli voimaan ennen seuraavia vaaleja edustajainhuoneen ja senaatin hyväksynnällä. Vakiintuneen puoluekentän kannatus romahti lopulta parlamenttivaaleissa 1994.

Kristillisdemokraattien vasemmistosiipeen kuuluneen Romano Prodin johdolla perustettiin uusi keskustavasemmistolainen puolueliittouma vaalien jälkeen 1995. Prodin kaudella Italian talous alkoi elpyä Oliivipuukoalition päästyä valtaan seuraavana vuonna. Oliivipuukoalitioon kuuluneista puolueista muodostettiin lopulta Demokraattinen puolue vuonna 2007.