Pelkosenniemen kirkko
Wikipediasta
| Pelkosenniemen kirkko | |
|---|---|
 Kirkko kesällä 2008. |
|
| Sijainti | Kirkkotie, Pelkosenniemi |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Pelkosenniemen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1929 |
| Suunnittelija | Yrjö Sadeniemi |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 300 |
| Tyylisuunta | 1920-luvun klassismi |
 |
|
Pelkosenniemen kirkko on Pelkosenniemen seurakunnan vuonna 1929 valmistunut hirsinen pitkäkirkko Pelkosenniemellä.[1] Kirkko selvisi Lapin sodasta.[2]
Päätytornillinen kirkko on tyyliltään lähinnä 1920-luvun klassisismia. Sen on suunnitellut Yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehti Yrjö Sadeniemi. Kirkon sisäpuolinen laudoitus on vuodelta 1954, ulkovuoraus on tehty 1951–1952. Kirkossa on tilaa 300 sanankuulijalle.[1] Alttaritaulu Ristiltä otto (300x200 cm öljymaalaus kankaalle) on vuodelta 1954 ja sen on maalannut taiteilija Aale Hakava.[3]
Kirkon urut ovat Kangasalan urkutehtaan vuonna 1937 valmistamat. Niissä on 10 äänikertaa, Pelkosenniemen kirkossa ne ovat olleet vuodesta 1962.[1]
Museovirasto on määritellyt Kemijokivarren asutus- ja kirkkomaisemat yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Pelkosenniemen kirkko kuuluu tähän alueeseen.[4]
Pelkosenniemen evankelisluterilaisen seurakunnan alueeseen kuuluvat Pelkosenniemen ja Savukosken kunnat. Seurakunta erotettiin emäseurakunnastaan Sodankylän seurakunnasta vuonna 1916. Samalla erotettiin Sodankylästä myös Savukosken seurakunta, joka kuitenkin jo vuonna 1931 liitettiin Pelkosenniemen seurakuntaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Seurakunnan historiaa Pelkosenniemen seurakunta. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.7.2014.
- ↑ Kotiseutumuseo, Pappila ja Pelkosenniemen kirkko Turisti-info.fi. Endora Oy. Viitattu 9.7.2014.
- ↑ Pekka Rönkkö: Noitarummusta kirkkauden kruunuun. Lapin kirkkomaalauksia keskiajalta nykypäivään, s. 195-196. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1985. ISBN 951-749-005-4.
- ↑ Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
| ||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
