Paulakengät, paulapieksut, pieksut eli lapikkaat ovat perinteiset Suomessa käytössä olleet saappaat. Ne ovat myös monen kansallispuvun osa. Ne valmistetaan parkitusta nahasta. Kengän kärjessä on suora ommeltu sauma. Kanta on pyöristetty, ja reunareikiin on pujotettu taakse solmittava nahkainen kurepaula. Paulakengät sopivat erityisesti talvijalkineiksi.

Pieksut, supikkaat ja lapikkaat ovat aiemmin tarkoittaneet samankaltaista jalkinetta. Ne kaikki kuuluvat pieksukenkä-perheeseen. Pieksuissa on vain yksi pohjanahka, joka muodostaa myös kengän sivut. Pieksu muuttuu lapikkaaksi, kun niihin ommellaan erillinen pohja. Supikkaaksi tai lipokkaaksi nimitetään puolestaan matalia kenkiä.^[2]

Yksipohjaisia pieksuja käytettiin laajalti eri yhteiskuntaluokissa 1800-luvulta aina pitkälle 1900-luvulle asti. Pohjattujen lapikkaiden valmistus alkoi 1800-luvun lopulla kenkäteollisuuden synnyn myötä. Samoihin aikoihin hiihtäminen tuli muotiin ja yksikärkinen itäsuomalainen malli sai rinnalleen länsisuomalaisen kaksinokkaisen lapikkaan. Lapikkaita käytettiin laajalti arki- ja juhlakenkänä. Sotien jälkeen pieksut ja lapikkaat menivät pois muodista ja 1960-luvulla ne saavuttivat perinnejalkineen aseman.^[2]

• Sakari Pälsi : Suomalaisen kengän historiaa. Suomalaisen paulakengän alkuperä ja kehitys esihistoriallisten löytöjen valossa, Aamulehti, 10.04.1938, nro 97, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot