Paul Signac
Wikipediasta
| Paul Signac | |
|---|---|
 Paul Signac, Georges Seurat'n piirtämä muotokuva, 1890 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1863 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 15. elokuuta 1935 Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
| Taidesuuntaus | impressionismi, pointillismi, neoimpressionismi |
 Nimikirjoitus |
|
Paul Signac (11. marraskuuta 1863 Pariisi – 15. elokuuta 1935 Pariisi) oli ranskalainen neoimpressionistinen taidemaalari, joka kehitti yhdessä Georges Seurat’n kanssa pointillismin eli pistemaalauksen.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Signac syntyi hyväosaiseen kauppiasperheeseen. Hän aloitti arkkitehtuurin opiskelut, mutta hylkäsi ne 18-vuotiaana maalaustaiteen hyväksi käytyään Claude Monet’n näyttelyssä vuonna 1880. Hänen varhaisissa töissään näkyy impressionismin ja erityisesti Monet’n sekä Sisleyn vaikutus; tärkeä merkitys oli myös Armand Guillauminin rohkaisulla. Vuonna 1884 Signac oli yksi Salon des Indépendantsin perustajista, ja siellä hän tapasi Seurat’n, jonka divisionistisen väriteorian systemaattisuus ja tieteellisyys tekivät häneen vaikutuksen. Se poikkesi impressionistien intuitioon perustuneesta lähestymistavasta. Vuonna 1886 molemmat taiteilijat käyttivät jo pistemaalaustekniikkaa, jossa maalattiin vierekkäin pieniä, puhtaita sekoittamattomia väritäpliä. Se muodosti pohjan neoimpressionismille, jonka omaksui pian esimerkiksi Signacin ystävä Camille Pissarro.[1][2]
1880-luvun puolivälistä lähtien Signac piti säännöllisesti näyttelyitä, mutta ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vasta vuonna 1902. Muiden neoimpressionistien tavoin hänen teoksiaan ei alkuvaiheessa arvostettu. Hän kehitti johdonmukaisesti tyylisuuntaa, jonka tärkeimmät periaatteet hän oli omaksunut jo uransa alussa; vähitellen hän alkoi siirtyä ulkoilmamaalauksesta subjektiivisempiin aiheisiin ja muutettuaan vuonna 1892 Pariisista Saint-Tropeziin hän maalasi lähinnä ateljeessaan luonnosten pohjalta. Hän oli innokas purjehtija ja matkusti laajalti Euroopan rannikoilla.[1][2]
Signac oli myös merkittävä teoreetikko, joka kirjoitti esimerkiksi neoimpressionismia puolustavan teoksen D’Eugène Delacroix au néo-impressionnisme (1899). Kirja nousi taiteilijoiden suosioon paitsi Ranskassa myös Saksassa ja Italiassa.[1][2] Poliittisilta näkemyksiltään hän oli anarkisti.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Tie Gennevilliersiin, 1883 -
Comblat le Chateau. Le Pré, 1886 -
Aamiainen, 1886–1887 -
Colliouren kaupungin ranta, 1887 -
Sunnuntai, 1888–1890 -
Cassis'n lahti, Opus 198, 1889 -
Félix Fénéonin muotokuva, 1890 -
Naisia kaivolla, 1892 -
Capo di Noli, 1898 -
Saint-Tropez'n satama, 1901 -
Venetsian Canal Grande, 1905 -
Antibes – aamu, 1914
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Paul Signac Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.5.2014.
- ↑ a b c d Paul Signac MoMA. Viitattu 24.5.2014.
- ↑ Signac, Paul, 1863–1935 15.9.2006. Libcom. Viitattu 16.8.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Signac Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
