Paul Bley
Wikipediasta
Hyman Paul Bley (10. marraskuuta 1932 Montreal – 3. tammikuuta 2016 Stuart, Florida, Yhdysvallat[1]) oli kanadalainen jazzpianisti. Hän kuului levytetyimpiin jazzpianisteihin, ja hänen uransa oli erottamattomasti kiedottu nykyjazzin kehitykseen 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bley oli aluksi viululahjakkuus, mutta aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana ja opiskeli McGill-yliopistossa, josta sai diplominsa yhdentoista vuoden iässä. Bley jatkoi opintojaan Juilliard Schoolissa, jota käydessään hän soitti Roy Eldridgen, Bill Harrisin, Ben Websterin, Sonny Rollinsin, Charlie Parkerin, Donald Byrdin, Jackie McLeanin, Doug Watkinsin ja Art Taylorin kanssa.[2]
Bleyn ensimmäinen studioäänitys on marraskuulta 1953 Charles Mingusin ja Art Blakeyn kanssa. Bley teki uransa aikana lisäksi yhteistyötä Chet Bakerin, Lester Youngin, Ornette Colemanin, Don Cherryn, Charlie Hadenin, Billy Higginsin, Herb Spanierin ja Dave Piken kanssa. Vuonna 1957 Bley meni naimisiin Karen Borgin (myöhemmin Carla Bley) kanssa. Paul muutti vuonna 1957 Kaliforniaan, mutta siirtyi vuonna 1959 puolisonsa kanssa New Yorkiin. Vuonna 1961 Bley teki ensimmäisen Euroopan-matkansa.[2]
Vuonna 1963 Bley kiersi Japanissa Sonny Rollinsin kanssa. Seuraavana vuonna hän hyväksyi puolisonsa kanssa Bill Dixonin kutsun liittyä Jazz Composer's Guildiin. Tämä loi heille yhteyden Michael Mantleriin, Bennie Greeniin, Roswell Ruddiin, Archie Sheppiin, John Tchicaihin ja Cecil Tayloriin. Bley työskenteli myös Albert Aylerin kanssa ja nauhoitti session John Gilmoren, Gary Peacockin ja Paul Motianin kanssa.[2]
Erottuaan vaimostaan vuonna 1967 Bley meni naimisiin Annette Peacockin kanssa. Peacock lauloi joskus Bleyn kokoonpanoissa, ja Bley alkoi itse tehdä kokeiluja sähkösoittimilla. Joulukuusta 1970 tammikuuhun 1971 hän äänitti albumia Paul Bley Synthesizer Show. Vuonna 1972 Bley ja Peacock erosivat. Bleyn seuraava kumppani oli videotaiteilija Carol Goss, jonka kanssa hän perusti Improvising Artists -levy-yhtiön. Pariskunta avioitui vuonna 1980. 1980-luvulla Bley levytti John Surmanin, John Abercrombien, John Scofieldin, Bill Frisellin, Jesper Lundgaardin, Red Mitchellin, Ron McCluren, Bob Cranshawin, George Cross MacDonaldin, Aage Tanggaardin, Keith Copelandin ja Billy Hartin kanssa.[2]
Vuonna 1993 Bley julkaisi piano- ja syntetisaattorilevyn Synth Thesis. Hän teki yhteistyötä 1990-luvun aikana muiden muassa Franz Koglmannin, Hans Kochin, Gary Burtonin, Niels-Henning Ørsted Pedersenin, Tiziana Ghiglionin, Kenny Wheelerin, Lee Konitzin, Evan Parkerin, Ralph Simonin, Sonny Greenwichin, Jay Andersonin, Dave Youngin, Barre Phillipsin, Stich Wynstonin, Adam Nussbaumin, Bruce Ditmasin, Satoko Fujin, Stéphan Olivan, Hans Ludemannin, Jean-Luc Pontyn, Paul Hainesin ja Maarten Altenan kanssa. 2000-vuosikymmenellä Bleyn yhteistyökumppaneita olivat Keshavan Maslak, François Carrier, Yuri Honing, Andreas Willers, Mario Pavone ja Jeanette Lambert.[2]
Bley opetti New England Conservatory of Musicissa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gans, Charles J.: Avant-garde jazz pianist Paul Bley dies at 83 in Florida Centre Daily Times. 5.1.2016. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f AllMusic: Paul Bley
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
