Panssari hyökkää (saks. Panzer greift an) on saksalaisen sotamarsalkan Erwin Rommelin keskeneräiseksi jäänyt panssarisodan oppikirja. Teoksen oli tarkoitus olla suurta suosiota saavuttaneen Infanterie greift an (suom. Jalkaväki hyökkää) -teoksen seuraaja ja kumppani.

Rommelin arvellaan aloittaneen teoksensa kirjoittamisen ollessaan vielä Potsdamin sota-akatemian opettajana vuosina 1935–1938. Rommel kokosi teostaan varten runsaasti muistiinpanoja ja muuta aineistoa ensimmäisen maailmansodan ajalta, mutta sen kirjoittaminen jäi kesken, kun hänen muut velvollisuutensa ja lopulta toinen maailmansota veivät suurimman osan hänen ajastaan. Rommel luonnosteli kirjaansa koko sodan ajan ja aikoi käyttää paljon Saksan Afrikan-armeijan (Afrika Korpsin) komentajana keräämäänsä materiaalia teoksessaan. Palattuaan Afrikasta vuonna 1943 hän jatkoi kirjansa kirjoittamista, mutta työtä hidastivat sotatoimet Euroopassa ja Rommelin terveyden heikentyminen. Hänellä oli jonkin verran aikaa taas jatkaa työtään kirjansa parissa ollessaan sairaalassa toipumassa 17. heinäkuuta 1944 saamistaan vammoista, kun Spitfire-hävittäjäkone oli tehnyt ilmahyökkäyksen Rommelin autosaattuetta vastaan. Rommelin epäiltiin sekaantuneen Adolf Hitleriä vastaan suunnattuun pommiattentaattiin ja hänet pakotettiin tekemään itsemurha 14. lokakuuta 1944, jolloin hänen kirjansa jäi lopullisesti kesken.

Vaikka Panzer greift an jäikin keskeneräiseksi nipuksi muistiinpanoja, se saavutti tekijänsä ansiosta Jalkaväki hyökkää -teoksen kaltaisen legendaarisen aseman sotakirjallisuuden joukossa. Suurin osa siitä materiaalista, mikä olisi ollut valmiissa Panzer greift an -teoksessa, löytyvät Rommelin vaimon Lucie-Maria Rommelin ja Fritz Bayerlein teoksesta Krieg ohne Hass, johon he kokosivat Rommelin muistiinpanoja.