Palkansaaja on luonnollinen henkilö, joka työskentelee rahallista korvausta vastaan jossakin yrityksessä, julkisen sektorin yksikössä tai yhteisössä. Palkansaajaa kutsutaan myös palkannauttijaksi. Rahallisen korvauksen lisäksi palkansaaja voi saada erilaisia lakisääteisiä etuja, kuten vuosiloman ja työeläkkeen. Rahallisen korvauksen lisäksi palkannauttijalla voi olla luontoisetuja, jotka muutetaan tuloverotuksessa rahalliseksi korvaukseksi.

Palkansaajan velvollisuus on noudattaa sovittua työaikaa ja suorittaa työtehtävät työnantajan valvonnan alaisuudessa, jotka on kirjattu työsopimukseen.

Palkansaajan sosiaaliturvan ja työeläkkeen kustantavat yhdessä työantaja, valtio ja palkansaaja. Palkansaaja toimittaa työnantajalle verokorttinsa, jonka mukaan työnantaja pidättää Suomessa palkansaajalle maksettavasta rahallisesta korvauksesta ennakonpidätyksen, palkansaajan työeläkemaksun, sosiaaliturvamaksun, työttömyysvakuutusmaksun sekä usein myös ammattiyhdistyliikkeen jäsenmaksun ja tilittää ne edelleen verottajalle ja muille asianomaisille tahoille^[1].

Palkansaaja voi halutessaan liittyä oman alansa ammattiliittoon, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa valvoa työelämään liittyvän lainsäädännön noudattamista, huolehtia, ettei alan palkkaus jäisi Suomessa jälkeen suhteessa muihin aloihin, ja parantaa työelämän laatua. Palkansaajan työaika perustuu Suomessa työaikalakiin ja yleissitovissa työehtosopimuksissa sovittuihin kyseistä alaa koskeviin ehtoihin.

Palkansaajien tutkimuslaitos on ammattijärjestöjen rahoittama taloudellinen tutkimuslaitos.

• Työsopimus
• Työehtosopimus
• Työttömyyskassa