Turvapaikka on vainon tai sen perustellun epäilyn takia toisesta valtiosta henkilölle myönnetty, tämän valtion suojaama pakolaisstatus. Vainon syynä voi olla etninen alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide. Pelon takia henkilön pitää olla haluton turvautumaan oman maansa tarjoamaan suojeluun. Turvapaikan saaneelle myönnetään kansainvälistä suojaa antavassa maassa pakolaisasema.^[1]

Turvapaikkaa ei myönnetä esimerkiksi Suomeen, jos hakija on tai hänen perustellusti epäillään tehneen rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan tai törkeän ei-poliittisen rikoksen ennen maahan saapumistaan.^[2]

Varsinaisen turvapaikan ohella turvapaikanhakijalle voidaan tietyin edellytyksin myöntää toisesta maasta kansainvälistä suojelua tarjoava oleskelulupa (ns. toissijainen suojeluperuste tai humanitaarinen suojeluperuste). Tällöin hakijaa voi esimerkiksi uhata kotimaassaan kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus tai muu vastaava ihmisarvoa loukkaava tai epäinhimillinen kohtelu tai rangaistus.^[1]

Euroopan unionissa henkilöt, joihin kohdistuu vainoa, saavat suojelua, ja heillä on oikeus hakea turvapaikkaa. Jotta Euroopan unionin avoimet rajat eivät aiheuttaisi vaaraa sisäiselle turvallisuudelle, jäsenvaltioiden on sovittava yhteisistä turvapaikkapolitiikkaa koskevista säännöistä. Dublinin yleissopimuksessa määrätään, mikä jäsenvaltio käsittelee turvapaikkahakemuksen. Yleissopimus solmittiin vuonna 1990 ja se tuli voimaan vuonna 1997.^[3]

Turvapaikan hakijoilla on oikeus turvapaikkamenettelyyn, jossa päätetään ovatko he vainon uhreina avun tarpeessa. Jotta turvapaikanhakijat eivät voisi aloittaa turvapaikkamenettelyä uudelleen toisessa jäsenmaassa, Dublinin sopimuksessa määrätään, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Sopimuksessa määrätään myös, mikä jäsenvaltio kulloinkin on vastuussa. Turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilanteita, joissa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin. Henkilö, joka asuu maassa, jossa häntä ei vainota ja joka noudattaa Geneven sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, ei voi vedota oikeuteensa matkustaa toiseen vastaanottajavaltioon.

Amsterdamin sopimuksen perusteella tietyistä turvapaikkapolitiikkaan liittyvistä aloista tullaan päättämään unionin tasolla. Jäsenvaltiot aikovat tehdä turvapaikkaa, pakolaisia, maahanmuuttajia ja viisumeita koskevat päätökset yhdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista annetaan säädöksiä, jotka ovat yhteisön lainsäädäntöä ja joiden noudattamista Euroopan unionin tuomioistuin valvoo.

Ainakin 500-luvulta asti kristilliset kirkot ovat tarjonneet turvapaikkaa rikollisille tai vainon kohteena oleville. Suomessa esimerkiksi kansalaissodan aikana moni pelastui kuolemalta hakeutumalla turvaan Johanneksen kirkkoon, nykyiseen Tampereen tuomiokirkkoon. Toukokuussa 2007 Suomen ekumeeninen neuvosto julkaisi Kirkko turvapaikkana -oppaan, jossa käydään läpi kirkon turvapaikkakäytännön teologiset perustelut ja siihen liittyvät juridiset seikat ja määritellään yhteiset suuntaviivat kirkosta turvapaikkaa hakevan kohteluun. Oppaan ilmestymisen jälkeen moni Suomen viranomaisilta kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut on hakenut turvapaikkaa seurakunnilta, ja joissain tapauksissa kirkon ja viranomaisten yhteistö on tuonut muutoksen alkuperäiseen karkotuspäätökseen. Tapaukset ovat herättäneet kansalaiskeskustelua kansalaistottelemattomuuden rajoista ja turvapaikkapolitiikan toimivuudesta.

Vuonna 2019 Suomen Ekumeenisen Neuvosto (SEN) julkisti Turvaa kirkosta -ohjeistuksen kirkkoturvan järjestämiseksi. Kyseessä on uudistettu laitos Kirkko turvapaikkana -ohjeistuksesta. SEN:n sivuilla todetaan ohjeistuksen tarkoitetun "avuksi ja tueksi seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille tilanteessa, jossa yksittäinen henkilö tai perhe kääntyy kirkon tai kristillisen yhteisön puoleen hakeakseen turvaa, apua ja tukea kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan".^[4]

• Sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta
• Vastaanottokeskus
• Willkommenskultur

• Oikeus turvapaikkaan (Arkistoitu – Internet Archive) (ihmisoikeudet.net)
• Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä: Henkilöiden vapaa liikkuvuus, turvapaikka-asiat ja maahanmuutto (europa.eu)
• Lyytinen, Eveliina (toim., 2019) Turvapaikanhaku ja pakolaisuus Suomessa^{[vanhentunut linkki]}. Siirtolaisuusinstituutti, Turku.
• Välimäki, Matti (2017) Suomi ja pakolaiset - Ensimmäinen vuosisata, 1917-2017. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Vuosikirja 2017.