Päivi Rintala
Wikipediasta
Päivi Rintala, o.s. Lehtola, on (s. 10. kesäkuuta 1934 Tampere) on Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori. Hän väitteli suomen kielen tohtoriksi vuonna 1973. Hän oli Sanakirjasäätiön nuorempi leksikografi 1956–1957, Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun lehtori 1958–1962, Helsingin yliopiston vt. assistentti 1962–1963, Turun yliopiston lehtori 1967–1981 ja suomen kielen apulaisprofessori 1981–1997, humanistisen tiedekunnan varadekaani 1983–1984 ja 1989–1991, dekaani 1984.
Rintala oli suomen kielen lautakunnan jäsen vuodesta 1981 ja sen puheenjohtaja 1988–1999. Hän oli sen ensimmäinen naisjäsen.[1][2]
Hänen väitöskirjansa on Suomen läntä-loppuiset adjektiivit. Lisäksi hän on julkaissut muun muassa teokset Lukion kielitieto, Iha köyhän laihakin – Tutkimus itämerensuomen iha-kantaisista sanoista (2003) ja Ihalasta Ihaviljankorpeen: iha-vartalo suomen henkilön- ja paikannimissä (2008) sekä Suomen kielen käsikirjassa ja tämän seuraajassa Nykysuomen käsikirjassa olevan artikkelin Tyyliopin perusteita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka kukin on 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Päivi Rintala: Oikeakielisyydestä kielenhuoltoon Kielikello. 2000. Viitattu 14.6.2020.
- ↑ Taru Kolehmainen: Kielenhuollon juurilla Kotus. 2014. Viitattu 14.6.2020.
| ||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
