Oula Silvennoinen
Wikipediasta
Oula Silvennoinen (s. 29. elokuuta 1970 Jyväskylä)[1] on suomalainen filosofian tohtori ja historiantutkija. Hän nousi julkisuuteen lokakuussa 2008 väitöskirjatyönsä Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944 myötä. Oula Silvennoinen oli Vihreän liiton eduskuntavaaliehdokkaana Helsingin vaalipiirissä vuosina 2019[2] ja 2023[3].
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Silvennoinen valmistui ylioppilaaksi Jyväskylän normaalikoulusta vuonna 1989 ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2001.[4] Silvennoinen oli Heikki Ylikankaan avustajana valtioneuvoston tilaamassa selvityksessä sodan aikaisten ulkomaille tapahtuneiden ihmisluovutusten tutkimustilanteesta.[5] Sen jälkeen hän on työskennellyt Suomen Akatemian tutkijatohtorina[6].
Silvennoinen toimi Helsingin poliisilaitoksen historiankirjoittajana 2002–2003.[4]
Silvennoinen työskenteli vuosina 2004–2008 Kansallisarkiston Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 -tutkimushankkeessa,[4] jonka osa myös hänen väitöskirjansa oli. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää sodanaikaisia sotavankikuolemia suomalaisilla sotavankileireillä, Saksan kanssa toteutettuja ihmisluovutuksia ja -vaihtoja sekä sodanjälkeisiä luovutuksia ja palautuksia Neuvostoliittoon.[7]
27. syyskuuta 2008 esitetyssä väitöksessään Silvennoinen esitti jatkosodan aikana Pohjois-Suomessa toimineen natsi-Saksan turvallisuuspoliisin Einsatzkommando Finnland -erikoisyksikön, jonka tarkoituksena oli seuloa neuvostoliittolaisista sotavangeista kommunistit ja juutalaiset ja surmata nämä. Silvennoisen arkistoanalyysin ja ulkomaisista arkistoista löytämien uusien tietojen mukaan Suomen turvallisuuspoliisi Valpo asetti yksikön käyttöön lähinnä kuulustelijoiksi toistakymmentä virkailijaa, joista osa osallistui joihinkin teloituksiin pakoyritysten yhteydessä. Suomen Päämajan alainen Valvontaosasto puolestaan luovutti saksalaisille mahdollisesti jopa satoja sotavankeja, jotka saksalaiset ilmeisesti välittömästi teloittivat. Perusteena luovutuksille oli se, että Valpo arvioi luovutetut aktiivikommunisteiksi. [5]
Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Seppo Hentilä piti tutkimusta historiapoliittisesti merkittävänä. Hänen mukaansa Silvennoisen tulokset rikkovat Suomen sodista luotua historiamyyttiä Suomen Saksan rinnalla käymästä erillissodasta.[8]
Silvennoinen sai vuoden 2017 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon yhdessä Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen kanssa suomalaista fasismia käsittelevästä vuonna 2016 julkaistusta teoksesta Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet.[9]
Silvennoinen toimi Historioitsijat ilman rajoja ry:n hallituksessa vuodesta 2016 vuoteen 2018.[10]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Silvennoinen oli Vihreän liiton eduskuntavaaliehdokkaana vuoden 2019 vaaleissa Helsingin vaalipiirissä. Hän sai 1299 ääntä eikä tullut valituksi.[11] Silvennoinen oli ehdolla myös vuoden 2023 eduskuntavaaleissa, joissa hän sai 625 ääntä eikä tullut valituksi.[3]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salaiset aseveljet. Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944. 416 s.. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1.
- Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen: Tuntematon Lauri Törni. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23648-1.
- Sari Näre ja Jenni Kirves (toim.): Luvattu maa. , ilmestyy 2014.
- Paperisydän. Gösta Serlachiuksen elämäkerta. Siltala, 2012. ISBN 978-952-234-143-3.
- Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet , kirj. Oula Sivennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius. WSOY 2016
- Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. Aapo Roselius & Oula Silvennoinen. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 9789513175498.
- Savunharmaa eminenssi. R. Erik Serlachiuksen elämä ja aika. Siltala, 2020. ISBN 978-952-234-715-2.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Leppänen, Veli-Pekka: 50-vuotias | Tutkija Oula Silvennoinen on saanut rapaa päälleen lähinnä somessa mellastavalta äärioikeistoporukalta: ”Helpollahan minä olen päässyt, keskiluokkainen valkoinen mies” Helsingin Sanomat. 28.8.2020. Viitattu 28.8.2020.
- ↑ Oula Silvennoinen - eduskuntavaalit 2019 Oula Silvennoinen #41. Arkistoitu 8.4.2019. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Eduskuntavaalit 2023, Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ a b c HY: Väitös Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyöstä 19.9.2008. Helsingin yliopisto. Viitattu 19.2.2016.
- ↑ a b Murtovaara, Arto: Sotavankeja ammuttiin pohjoisessa. Kaleva, 28.9.2008, s. 10. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.9.2008.
- ↑ Tero Liukkonen: Oula Silvennoinen. Suomen Kuvalehti, 18.10.2013, nro 42, s. 52–55.
- ↑ Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 Kansallisarkisto. Arkistoitu 14.5.2013. Viitattu 19.2.2016.
- ↑ Ahtiainen, Ilkka: Aseveljet ja rikostoverit. Helsingin Sanomat, 28.9.2008, s. D4–5.
- ↑ Valtionpalkinto teokselle Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet - Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit agricolaverkko.fi.
- ↑ Oula Silvennoinen Historians without Borders. Viitattu 13.9.2018.
- ↑ https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaali2019/1/ehdokkaat/1554?lang=fi-FI
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944 (Väitöskirja) 27.9.2008. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos.
- Antero Leitzinger: Salaiset aseveljet – sensaatio vai julkinen salaisuus? Kirja-arvostelu teoksesta: Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet – Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944. Otava, 2008. (Agricolan kirja-arvostelut, 30.10.2008)
- Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – "Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa", Yle Uutiset Historiantutkimus 1.1.2020
| ||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
