Itägootit eli ostrogootit olivat gootteihin kuulunut kansa, joka vaikutti Euroopassa kansainvaellusten aikaan ja hallitsi Italiaa vuosina 493–553. Toinen samaan aikaan vaikuttanut merkittävä goottikansa olivat länsigootit eli visigootit.

Itägootit samastetaan usein greuthungeihin eli gootteihin, jotka elivät 300-luvulla nykyisen Ukrainan alueella. Länsigootit on vastaavasti tapana samastaa lännempänä eläneisiin tervingeihin. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä itägootit eivät varsinaisesti esiintyneet omana ryhmänään ennen 400-lukua.^[1] Greuthungien kuningaskunta ulottui Dnestriltä lännessä Donille idässä sekä Mustaltamereltä etelässä aina Pripetin soille pohjoisessa.^[2] Idästä tulleet hunnit hyökkäsivät 370-luvulla greuthungien asuinalueelle, jolloin sekä greuthungeja että tervingejä alkoi paeta länteen Rooman valtakunnan alueelle. Vaelluksen syinä saattoivat olla myös väestönkasvu, heikentyneet elinolot ja goottien keskinäiset valtataistelut.^[1] Greuthungien kuningas Ermanarik teki tiettävästi itsemurhan, minkä jälkeen hunnit alistivat aloilleen jääneet gootit vasalleikseen ja liittolaisikseen.^[2][1]

Itägootit ilmaantuivat 400-luvun puolivälissä Rooman liittolaisiksi Pannoniaan.^[2] Hunnivaltakunnan romahdettua 450-luvun puolivälissä itägootit ja eräät muut heimot täyttivät Illyricumin alueelle syntyneen valtatyhjiön. Itägoottien johtoon nousi Amal-suku ja siihen kuuluneet veljekset Theodemir, Valamir ja Vidimir.^[3] Heidän jälkeensä itägoottien kuninkaaksi tullut Theodemirin poika Teoderik Suuri johdatti kansansa ensin vuosiksi 475–488 Moesiaan ja sen jälkeen Italiaan, jossa Länsi-Rooman valtakunta oli lakannut olemasta. Teoderik julistautui vuonna 493 Italian kuninkaaksi ja perusti Itägoottien valtakunnan.^[2][3] Itägootit muodostivat tämän jälkeen Italiassa hallitsevan sotilasluokan, jonka valta nojasi vanhan roomalaisen yläluokan tukeen. Teoderik omaksui myös roomalaisen oikeuden ja monia roomalaisten tapoja. Itägootit olivat areiolaisia kristittyjä, kun taas pääosa heidän alamaisistaan Italiassa oli nikealaisia.^[3]

Teoderikin kuoltua vuonna 526 hänen kuningaskuntansa muuttui epävakaammaksi. Itä-Rooman valtakunta kukisti lopulta Itägoottien valtakunnan vuosina 535–554 käydyssä goottisodassa.^[2][3] Sodan päätyttyä tappioon goottien sallittiin vapaasti poistua Italiasta.^[3] Itägootit katosivat tämän jälkeen kansakuntana, eikä Italiasta tunneta gootinkielisiä tekstejä vuoden 554 jälkeen.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itägootit Wikimedia Commonsissa