Osterit
Tyynenmerenosteri (Crassostrea gigas)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Nilviäiset Mollusca
Luokka:	Simpukat Bivalvia
Lahko:	Ostreoida
Heimo:	Osterit Ostreidae Rafinesque, 1815
Suvut
Crassostrea Sacco, 1897 Saccostrea Dollfus & Dautzenberg, 1920 Striostrea Vialov, 1936 Alectryonella Sacco, 1897 Anomiostrea Habe & Kosuge, 1966 Dendrostrea Swainson, 1840 Lopha Röding, 1798 Myrakeena Harry, 1985 Booneostrea Harry, 1985 Nanostrea Harry, 1985 Nicaisolopha Vyalov, 1936 Ostrea Linnaeus, 1758 Planostrea Harry, 1985 Pustulostrea Harry, 1985 Talonostrea Li & Qi, 1994 Teskeyostrea Harry, 1985 Undulostrea Harry, 1985
Katso myös
Osterit Wikispeciesissä   Osterit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Osterit (Ostreidae) on meressä elävä simpukkaheimo, johon kuuluu toistakymmentä sukua.^[1] Joitakin osterilajeja viljellään ja kerätään luonnosta ihmisravinnoksi, ja ne ovat kulinaarisesti arvostettuja. Syötävien osterien levinneisyysalueet ovat istutusten myötä laajentuneet suuresti alkuperäisestä.

• Tyynenmerenosteri^[2] (Crassostrea gigas) (myös japaninosteri) on kaupallisesti tärkein ja eniten käytetty osterilaji. Se vastaa nykyisin 94 prosentista osterituotantoa. Tyynenmerenosteria viljellään etenkin Kiinassa, Japanissa, Ranskassa, Etelä-Koreassa, Yhdysvalloissa ja Taiwanissa. Se on eniten viljelty osterilaji Euroopassakin. Se on nopeakasvuinen ja taudinkestävä osteri. Euroopassa laji tunnettiin aiemmin ”portugalinosterina” (”Crassostrea angulata”), jota pidettiin alkuperäisenä lajina, mutta joka kuitenkin sittemmin osoittautui varhaisten merenkulkijoiden Tyynestämerestä tuomaksi tyynenmerenosteriksi, siis vieraslajiksi.^[3]
• Amerikanosteri (Crassostrea virginica) on kaupallisesti toiseksi tärkein, etenkin Yhdysvalloissa viljelty laji. Noin viisi prosenttia kokonaistuotannosta.
• Osteri (Ostrea edulis) on alkuperäinen eurooppalainen osterilaji, jonka maku on erityisessä arvossa. Sen muoto on vahvasti epäsymmetrinen: pohjaan kiinnittyvä vasen kuorenpuoli on paksu, kupera ja rosopintainen, kun taas oikea puoli on ohut ja litteä. Euroopanosteri ei kestä veden suolapitoisuuksien vaihtelua tai vesien likaantumista yhtä hyvin kuin muut viljellyt lajit. Sen tuotanto on vähentynyt erityisesti tautien takia, mutta sitä viljellään vielä pienessä mitassa sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikan molemmilla rannikoilla. Tuotanto on kuitenkin vain vajaat kaksi promillea tyynenmerenosterin tuotannosta.^[4]

Osterit ovat suosittua ja hienostuneena pidettyä ruokaa, ja niillä on usein arveltu olevan positiivinen vaikutus ihmisten seksuaaliseen kykyyn. Ostereiden ravintoarvo onkin suuri ja niissä on paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, etenkin rautaa, kuparia ja jodia. Osterien kokonaisenergiasta 78 % on proteiineissa, 22 % rasvassa ja hiilihydraatteja ei ole lainkaan.^[5]

Ylivoimaisesti suurin osterintuottajamaa on Kiina, joka vastaa 78 % kokonaistuotannosta. Kiinalaiset osterit käytetään säilöttyinä.^lähde?

Perinteisesti länsimaissa osterit ostetaan elävinä ja ne säilytetään kylmässä lämpötilassa. Etenkin Ranskassa osterit myös syödään elävinä jääpediltä, mutta ne on mahdollista myös kypsentää.^[6] Kuuluisia ranskalaisia osterilajikkeita ovat Fine de Claire ja Belon.^[7]

Osterit avataan erityisellä osteriveitsellä, joka on noin 7–10 cm pitkä, litteä, teräväkärkinen ja tukevakahvainen veitsi. Veitsi ensin ujutetaan osterin sisään sivusta, minkä jälkeen veistä kääntämällä osteri aukeaa lähes itsestään. Tämän jälkeen jalka leikataan veitsellä poikki. Osterin tuoreus varmistetaan koskettamalla pikaisesti veitsellä kidusreunaa. Elävä osteri reagoi kosketukseen nopeasti supistumalla.

Osterien tuotannossa on ongelmana herpesvirus, joka infektoi osterin lämpimän veden aikana, jolloin eläimen tulisi lisääntyä ja se on haavoittuvimmillaan.^[8]