Optinen aktiivisuus
Wikipediasta
Optinen aktiivisuus on eräiden aineiden ominaisuus, joka saa aikaan, että niiden läpi kulkevan polarisoituneen valon värähtelytaso kiertyy joko oikealle tai vasemmalle. Optisesti aktiivisia ovat yleensä sellaiset orgaaniset yhdisteet, joiden molekyylit ovat epäsymmetrisiä eli kiraalisia,[1] sekä myös jotkin epäorgaaniset kiteiset aineet, joiden kiteet ovat rakenteeltaan kierteisiä.[2] Valon polarisaatiotason kääntymisen määrä on verrannollinen aineen paksuuteen sekä liuoksissa myös sen väkevyyteen.[2]
Orgaanisista aineista optisesti aktiivisia ovat esimerkiksi sokeriliuos[2], maitohappo[1], viinihappo[3] sekä aminohapot lukuun ottamatta glysiiniä.[4] Tällaisista aineista on olemassa kaksi enantiomeeria, joiden molekyylit ovat toistensa peilikuvia. Enantiomeerit ovat fysikaalisilta ominaisuuksilta muutoin samanlaisia paitsi että ne kiertävät polarisoitunutta valoa vastakkaisiin suuntiin.[1] Sen sijaan biologisilta vaikutuksiltaan ne saattavat olla hyvinkin erilaisia, ja monissa tapauksissa vain toinen niistä esiintyy elollisessa luonnossa.[5] Seos, joka sisältää kumpaakin enantiomeeriä yhtä paljon, ei ole optisesti aktiivinen, ja sellaista sanotaan raseemiseksi seokseksi.[6]
Kiteisistä epäorgaanisista aineista optisesti aktiivinen on esimerkiksi kvartsi.[2] Samaan tapaan kuin kiraaliset molekyylit, voi myös kvartsikide olla kahdella vastakkaisella tavalla rakenteeltaan kierteinen, minkä vuoksi tällaiset kiteet kiertävät valon värähtelytasoa vastakkaisiin suuntiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
