Olmesartaani
Wikipediasta
| |
Olmesartaani
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 5-(2-Hydroksipropan-2-yyli)-2-propyyli-3-[[4-[2-(2H-tetratsol-5-yyli)fenyyli]fenyyli]metyyli]imidatsili-4-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C09 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C24H26N6O3 |
| Moolimassa | 446.5 g/mol Medoksomiili: 558.6 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 26–28.6% (medoksomiili)[1][2] |
| Proteiinisitoutuminen | yli 99%[2] |
| Metabolia | medoksomiili hajoaa olmesartaaniksi, joka poistuu hajoamatta[3] |
| Puoliintumisaika | 12–15 h[2] |
| Ekskreetio | noin 40% poistuu virtsassa, loput ulosteessa[1] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
D(US)[4] |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | nieltynä[1] |
Olmesartaani on angiotensiinireseptorin salpaaja ja siten verenpainelääke. Lääkkeissä käytetään sen paremmin imeytyvää aihiolääkettä, olmesartaanimedoksomiiliä.[1]
Suomessa on myynnissä 10 milligrammaa (mg), 20 mg ja 40 mg olmesartaanimedoksomiiliä sisältäviä tabletteja kauppanimillä Benetor ja Olmetec.[5][3] On myös samaa ainetta sisältäviä yhdistelmälääkkeitä, joissa on lisäksi amlodipiiniä tai hydroklooritiatsidia.[6][7]
FDA hyväksyi olmesartaanimedoksomiilin USA:n lääkemarkkinoille huhtikuussa 2002.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olmesartaanimedoksomiiliä käytetään nieltynä korkean verenpaineen alentamiseen. Sitä ei suositeta primäärisen hyperaldosteronismin aiheuttaman verenpaineen laskemiseen, sillä sen teho on tässä tilanteessa huono.[3]
Annostus riippuu lääkärin määräyksestä ja annos otetaan säännöllisesti ja ruokailusta riippumatta. Aloitusannos yli 6-vuotiaille on usein 10 milligrammaa vuorokaudessa (mg/vrk). Tämä voidaan nostaa alle 35 kilogramman painoisilla yli 6-vuotiailla lapsilla enintään 20 mg/vrk asti. Aikuisille enimmäisannos on yleensä 40 mg/vrk.[5][3]
Vasta-aiheet ja huomiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olmesartaanimedoksomiilin käytössä huomioitavia asioita ovat muun muassa:
- lääkettä ei tule käyttää, jos käyttää samaan aikaan aliskireeniä ja sairastaa diabetesta tai munuaisten vajaatoimintaa.[5]
- muun muassa ripuli, oksentelu, vähäsuolainen ruokavalio ja nesteenpoistolääkkeet voivat alentaa veren tilavuutta tai natriumpitoisuutta liikaa. Nämä ongelmat tulee korjata ennen lääkkeen käytön aloittamista.[3]
- lääkkeen käytön estää raskaus, joka on kestänyt yli 3 kuukautta. Sen käyttöä tulee välttää myös raskauden alkuvaiheessa ja imetyksen aikana.[5]
- lääkkeen käytön estää keltaisuus tai sappinesteen virtauksen heikkeneminen sappirakosta vaikkapa sappitietukoksen tai sappikivien takia.[5]
- lääkkeen käyttöä ei suositella vakavaa maksan vajaatoimintaa tai vakavaa munuaisten vajaatoimintaa poteville. Lievää tai kohtalaista maksan tai munuaisten vajaatoimintaa potevat voivat ehkä käyttää lääkettä.[3]
- ACE-estäjien ja muiden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien verenpainelääkkeiden käyttö lisää haittavaikutusten riskiä eikä ole suotavaa. Eri tyypin verenpainelääkkeitä, kuten nesteenpoistolääkkeitä, voidaan kuitenkin yleensä käyttää samanaikaisesti lääkärin määräyksestä.[3]
- lääke lisää kehon kaliumpitoisuuksia ja muiden kaliumia lisäävien tekijöiden kanssa tämä voi aiheuttaa hyperkalemiaa. Näitä tekijöitä ovat muun muassa kaliumsuolojen käyttö, muut kehon kaliumpitoisuuksia lisäävät lääkkeet ja munuaisten vajaatoiminta.[5]
- lääke vähentää litiumin poistumista kehosta, joten litiumin käyttö lääkekuurin aikana ei ole suotavaa.[5]
- lääkkeen käytön aikana tulehduskipulääkkeiden käyttö lisää munuaisten toimintahäiriöiden riskiä. Ne voivat myös heikentää olmesartaanimedoksomiilin tehoa.[5]
- kolesterolilääkkeihin kuuluva kolesevelaamihydrokloridi tulee ottaa 4 tuntia ennen olmesartaanimedoksomiilin ottamista. Muuten olmesartaanimedoksomiilin teho voi heiketä.[5]
Haittavaikutukset ja yliannostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olmesartaanimedoksomiilin käyttäjistä noin 7 %:lla ilmenee päänsärkyä, 5 %:lla ylähengitystieinfektioita ja 3 %:lla huimausta.[2] Käyttäjistä alle 1:llä 10:stä voi ilmetä myös pahoinvointia, ripulia, vatsakipua, kurkkukipua, muita kipuja, maha- tai suolitulehduksia, väsymystä, nenän vuotoa tai tukkoisuutta, yskää, virtsatieinfektioita, raajojen turvotusta tai verivirtsaisuutta.[5]
Alle 1:llä 100:sta voi ilmetä lihaskipuja tai allergisia oireita, kuten ihottumaa, allergiaperäistä verenpaineen laskua tai anafylaksiaa.[5]
Alle 1:llä 1000:sta voi ilmetä suonenvetoa, munuaisten vajaatoiminta tai hyperkalemiaa eli veren kohonnutta kaliumpitoisuutta.[5]
Yliannostus aiheuttaa hyvin alhaista verenpainetta, joka vaatii hoitoa.[3]
Kemia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olmesartaanimedoksomiilin CAS-numero on 144689-63-4.[8] Se on olmesartaani, johon on esteröitynyt 4-(hydroksimetyyli)-5-metyyli-1,3,-dioksoli-2-onin (CAS 91526-18-0)
Toimintamekanismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olmesartaani on ATR-estäjä. Se on hyvin spesifinen kilpaileva AT1-reseptorien antagonisti. Se vie siis reseptorissa sitoutumispaikkoja angiotensiiniltä II, jolloin angiotensiinin II kyky aktivoida reseptoreita alenee. Aktivointi johtaisi verisuonten supistumiseen ja aldosteronin tuoton kasvuun. Nämä vaikutukset lisäisivät verenpainetta.[9]
Olmesartaanin affiniteetti (Kd) AT1-reseptoreille on 2.3±0.8 nM.[10] Se sitoutuu paljon voimakkaammin reseptoreihin kuin monet muut ATR-estäjät, kuten kandesartaani, valsartaani tai losartaani, mutta heikommin kuin irbesartaani.[11]
Farmakokinetiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olmesartaanimedoksomiili (OM) ei ole aktiivinen aine, vaan aihiolääke. Se hajoaa kehossa olmesartaaniksi, joka on varsinainen vaikuttava aine. Nieltynä olmesartaanin hyötyosuus on noin 4.5% ja OM:n noin 28%. Siksi vain OM:ää käytetään lääkkeenä. OM:n maksimipitoisuus veressä saavutetaan 1–3 tunnin kuluttua annoksen nielemisestä.[1] OM ei muunnu aineenvaihduntatuotteiksi poistuessaan kehosta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e HR Brunner: The new oral angiotensin II antagonist olmesartan medoxomil: a concise overview. Journal of Human Hypertension, 2002, 16. vsk, nro 2, s. S13–S16. doi:10.1038/sj.jhh.1001391. ISSN 1476-5527. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e X Zhang et al: Management of hypertension using olmesartan alone or in combination. Cardiology and Therapy, 2017, 6. vsk, nro 1, s. 13–32. PubMed:28258390. doi:10.1007/s40119-017-0087-5. ISSN 2193-6544. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i Olmetec spc.nam.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ Olmesartan Medoxomil Drugs.com. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Benetor spc.nam.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ Sevikar spc.nam.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ Olmestad Comp spc.fimea.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ PD Kennewell et al: Comprehensive medicinal chemistry II, s. 159. Elsevier, 2007. ISBN 9780080450445. doi:10.1016/B0-08-045044-X/00003-1.
- ↑ MT Le et al: Molecular characterisation of the interactions between olmesartan and telmisartan and the human angiotensin II AT1 receptor. British journal of pharmacology, 2007, 151. vsk, nro 7, s. 952–962. PubMed:17572702. doi:10.1038/sj.bjp.0707323. ISSN 0007-1188. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ S Miura et al: Small molecules with similar structures exhibit agonist, neutral antagonist or inverse agonist activity toward angiotensin II type 1 receptor. PLOS ONE, 2012, 7. vsk, nro 6, s. e37974. PubMed:22719858. doi:10.1371/journal.pone.0037974. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ S Miura, SS Karnik, K Saku: Angiotensin II type 1 receptor blockers: class effects vs. molecular effects. Journal of the renin-angiotensin-aldosterone system : JRAAS, 2011, 12. vsk, nro 1, s. 1–7. PubMed:20603272. doi:10.1177/1470320310370852. ISSN 1470-3203. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
