Olkinukke tai olkiukko (engl. straw man) on argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan esittämällä se vääristeltynä karikatyyrinä. Tällöin sanoja pannaan toisen suuhun ilman, että vastataan siihen, mitä toinen todellisuudessa väitti. Näin vastapuolen mielipide yritetään saada vaikuttamaan epäuskottavalta tai jopa naurettavalta, tai hänet pyritään saattamaan huonoon valoon.^[1][2][3]

Olkinuken perusmuodossa henkilö vääristelee toisen argumentteja ja kritisoi sitten tätä vääristelemäänsä näkökantaa. Toisessa olkinuken muodossa henkilö ei vääristele vastapuolen argumentteja, mutta hän valikoi toisen argumenteista kritisoitavaksi vain heikoimmat ja jättää vahvemmat argumentit huomiotta. Kolmannessa olkinuken muodossa henkilö keksii kokonaan kuvitteellisen vastapuolen ja sitten kumoaa hänelle itse keksimänsä heikot argumentit. Tällainen vasta-argumentointi alkaa usein sanoilla ”Jotkut väittävät, että...”, tai henkilö voi liittää väitetyt argumentit yleisluontoisesti johonkin poliittiseen vastapuoleensa.^[4]

Olkinukkeen voi syyllistyä eri syistä. Keskustelija voi erehdyksessä luulla vastaväittäjänsä argumenttia sellaiseksi argumentiksi, jota hän pitää varmasti virheellisenä, vaikka toisen argumentti onkin joiltain osin oleellisesti erilainen. Keskustelija voi toisaalta pitää toisen näkökantaa vaarallisena tai epämoraalisena, jolloin hän tunnekuohussaan sokaistuu ymmärtämään sen väärin. Kolmas olkinuken syy on tahallinen yritys saada vastaväittäjä vaikuttamaan tyhmältä.^[5]

Olkinukesta on kyse myös silloin, kun puolustaudutaan asian vierestä. Kun esimerkiksi eräältä televisiotoimittajalta kysyttiin, ovatko televisiouutiset liian viihteellisiä kuten jotkut väittävät, toimittaja puolustautui kutsumalla televisiotoimittajia aivan yhtä ahkeriksi kuin lehtitoimittajatkin ovat. Näin hän vaihtoi kritiikin kohdistumaan televisiotoimittajien ahkeruuteen, ja torjui sitten tämän itse luomansa olkinuken.^[5]

Olkinukkekäsitteen alkumuoto voidaan nähdä kreikkalaisen filosofin Aristoteleen teoksessa Sofistiset kumoamiset kuvatussa ignoratio elenchi -argumentointivirheessä. Ranskalaiset Antoine Arnauld ja Pierre Nicole laajensivat käsitettä sen nykyaikaiseen muotoon vuonna 1662 teoksessaan La logique, ou l’art de penser.^[6]

Olkia käytti huonon argumentin vertauskuvana logiikkaa käsittelevässä teoksessa ensimmäisenä englantilainen Isaac Watts teoksessaan Logick; or, The Right Use of Reason (1725). Hän nimitti henkilön vastustamia mutta itse keksimiään väitteitä ”olkikuviksi” (engl. images of straw). Olkivertauskuva on englannin kielessä kuitenkin paljon sitäkin vanhempi. Jo vuonna 1623 oli pappi Thomas Gataker puhunut olkiukosta kirjoittaessaan uhkapelaamisesta ja valitellessaan vastaväittäjänsä tähtäävän kritiikkinsä pelkkään itse keksimäänsä olkiukkoon (man of straw) eikä Gatakeriin tai tämän argumenttiin. Yhden teorian mukaan olkiukkokielikuva saattaa perustua kapinajohtaja Jack Straw’hon, joka johti epäonnistunutta talonpoikaiskapinaa Englannissa vuonna 1381. Kapinayrityksen jälkeen Straw esitettiin nimensä mukaisesti olkiukkona Lontoon pormestarin juhlakulkueessa, minkä jälkeen ”Jack Straw” -nimitystä on käytetty olkiukosta, joka on tehty varta vasten kivitettäväksi. Nykyisinkin Unkarissa poltetaan uudenvuodenpäivänä olkiukko maailman syntipukkina.^[7]

Pyrkimys rakentaa vastustajasta olkinukke on vastakkaista armeliaisuusperiaatteelle, jonka mukaan vastapuolen argumentti tulee pyrkiä ymmärtämään ja on otettava arvostelun kohteeksi mahdollisimman vahvassa muodossa.^[8]

• Kontekstomia
• Ekvivokaatio

• Aitkin, Scott & Casey, John: Straw Man Arguments: A Study in Fallacy Theory. Bloomsbury Academic, 2022. ISBN 978-1-3500-6500-0.
• Hurley, Patrick J.: A Concise Introduction to Logic. 12. painos. Cengage Learning, 2015. ISBN 978-1-285-19654-1. (englanniksi)