Okkasionalismi oli 1600-luvulla filosofinen oppi, jonka mukaan Jumala huolehtii sielun ja ruumiin vuorovaikutuksesta jollain ihmiselle käsittämättömällä tavalla.^lähde?

Kysymys sielun ja ruumiin vuorovaikutuksesta nousi esille etenkin René Descartesin filosofian myötä. Descartesin filosofian sisäisenä ristiriitana pidettiin usein sitä, että sielu (henki) oli toisaalta täysin eri substanssi kuin ruumis (aine), mutta silti nämä kaksi olivat kausaalisessa vuorovaikutuksessa. Okkasionalismin vastaus tähän ongelmaan on väittää, että sielun ja ruumiin vuorovaikutus on Jumalan ihme. Vastauksena ongelmaan okkasionalismi on periaatteessa selkeä, mutta se tuntuu monista vähän liiankin helpolta, ja oletus Jumalasta, joka huolehtii jokaisesta sielun ja ruumiin vuorovaikutustapahtumasta, ei välttämättä tunnu uskottavalta.^lähde?

Tunnetuin okkasionalisti uuden ajan länsimaisessa filosofiassa lienee Nicolas Malebranche.^[1] Islamilaisessa filosofiassa ja teologiassa opilla on ollut laajaa kannatusta aš'hariittien koulukunnan piirissä, jonka tunnetuin edustaja lienee Al-Ghazali.^[2]

• Ennalta-asetettu harmonia

• Lee, Sukjae: Occasionalism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

• Moore, Thomas: Occasionalism Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)