Objektiivin kiinnitys on mekaaninen standardi, jolla järjestelmäkameroissa on määritelty mahdollisuus kiinnittää objektiiveja kamerarunkoihin. Yleensä jokaisella järjestelmäkameran valmistajalla on oma muiden valmistajien kameroihin sopimaton tapa kiinnittää objektiivit järjestelmäkameran runkoon, jolloin toisten valmistajien objektiiveja ei voida käyttää toisten valmistajien järjestelmäkamerarungoissa. On myös mahdollista, että uusien mallien myötä samankaan valmistajan aikaisemmat objektiivit eivät sovi uudempiin kamerarunkoihin eivätkä rungot aikaisemmin valmistettuihin objektiiveihin.

Aikaisemmin objektiivit ruuvattiin kierteellä kameranrunkoon kiinni, mutta jo 1950-luvulla kehitettiin bajonettikiinnitys, jossa objektiivi sovitettiin rungossa oleviin loviin ja kierrettiin vain noin kolmasosakierrosta ääriasentoonsa, jolloin lukitusnasta lukitsi objektiivin asentoonsa. Bajonettikiinnitys yleistyi 1970-luvulla lähes kaikkiin kameramalleihin.

Ensimmäiset objektiivien kiinnitysmenetelmät olivat kierrekiinnityksiä, joissa objektiviin kierteet ruuvattiin ruuvin tapaan kameran rungon kierteisiin.

Myöhemmin ryhdyttiin suosimaan bajonettikiinnitystä, jossa objektiivin kielekkeet sovitettiin kameran rungon loviin ja noin kolmasosakiertämisen jälkeen lukitusnasta lukitsi objektiivin paikoilleen. Bajonettikiinnitys on kierrekiinnitystä nopeampi tapa vaihtaa objektiivi.

• Canon FL huhtikuu 1964 – helmikuu 1971
• Canon FD maaliskuu 1971 – 1987/1990
• Canon EF 1987 (Canon EOS-sarjan filmikamerat, eivät voi käyttää Canon EF-S:iä)
• Canon EF-S 2003 (Canon EOS D-sarjan digitaalikamerat, voivat käyttää Canon EF:iä)
• Contax-bajonetti
• Four Thirds
• Konica AR 1965–1987
• Leica M
• Leica R
• M42 ^[1][2]
• M39
• Micro Four Thirds (m4/3), 5. elokuuta 2008
• Minolta SR
• Minolta MC
• Minolta MD
• Minolta X-600 (vain Japanissa)
• Minolta AF (Sony α)
• Nikon 1 (2011–2018 ^[3][4])
• Nikon F
• Nikon S
• Nikon Z (2018– ^[5][6])
• Pentacon Six
• Pentax K
• Sigma SA
• Sony α