OLED-näyttö (Organic Light Emitting Diode) on litteä näyttö, jonka toiminta perustuu orgaaniseen aineeseen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin diodi. Se tuottaa valoa, kun siihen tuodaan sähköä. OLED-tekniikka mahdollistaa nykyistä suuremman kontrastin ja paremman mustan tason. Se on myös askel kohti niin kutsuttuja paperinkaltaisia näyttöjä.

OLED:in suurin ero LCD-tekniikkaan verrattuna on se, että OLED valaisee itse pikselinsä, jolloin erillistä taustavaloa ei tarvita. Tämän vuoksi näytöistä ja televisioista saadaan ohuempia ja ne kuluttavat vähemmän virtaa kuin vastaavaan kokoiset nestekidenäyttöiset laitteet. Myös kuvan kontrasti ja värit paranevat huomattavasti, kun jokaisen pikselin valoisuutta voidaan säätää erikseen.

OLED:in suurin ongelma on paneelien kesto, sillä OLED-näytön käyttöaika saattaa olla vain noin 5 000 tuntia. Plasma- ja nestekidenäyttöjen käyttöaika on yli kymmenen kertaa suurempi. ^[1] Usean vuoden kehityksen jälkeen ensimmäiset OLED-näytöt ovat kuitenkin saavuttaneet kaupallisiin tarkoituksiin riittävän käyttöiän. Nykytekniikalla valmistettuille näytöille luvataan jo yli 30 000 käyttötunnin ikää. ^[2]

Sony toi joulukuussa 2007 markkinoille ensimmäisen kaupallisen OLED-tv:nsä. Sony XEL-1 on 11-tuumainen ja kykenee 940×540 -resoluutioon. Mitoiltaan se on 3 mm paksu ja painaa 2 kilogrammaa. Käyttöikää tuotteella on 30 000 tuntia, mikä on noin puolet vähemmän kuin myöhemmillä LCD-televisiolla.

Vuonna 2010 LG toi markkinoille ensimmäisen kotikäyttöön tarkoitetun 15-tuumaisen OLED-TV:n, LG EL9500. Laitteen kuvaruudussa on yhtiön mukaan ylivoimainen kuvanlaatu ja OLED-tekniikan ansiosta laite on erittäin ohut ja kevyt.

Nykyisin lähes kaikki älypuhelinvalmistajat ovat siirtyneet LCD-tekniikan sijasta käyttämään OLED-näyttöjä puhelimissa.

• OLED
• LED TV

• Overview of OLED Display Technology (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sony XEL-1 OLED-tv