Novelli (ital. novella ’uutinen’^[2]) on kirjallinen proosateos, joka esittää jonkin tapahtumasarjan tai tilanteen tiiviissä muodossa.^[2] Sen pituuden määrittäminen on hankalaa, eikä ole aina selvää milloin teosta tulisi kutsua pienoisromaaniksi ja milloin novelliksi. Klassisen määritelmän mukaan novelli on riittävän lyhyt luettavaksi yhdellä kertaa. Tavallisesti suomalainen novelli on noin 1 000 – 8 000 sanaa pitkä.

Ensimmäiset novellit kirjoitettiin jo 1300-luvulla, mutta nykymuotoon novelli kehittyi 1800-luvulla eri puolilla Eurooppaa.

Romaanista novellin erottaa lähinnä sen tiivis ja ytimekäs kerronta. Lyhyt esitysmuoto rajaa myös tarinassa esiintyvien henkilöiden määrää. Tunnettuja suomalaisia novellisteja ovat muun muassa F. E. Sillanpää, Veikko Huovinen, Martti Joenpolvi, Rosa Liksom ja Joni Skiftesvik. Maailmalla yksi kuuluisimmista novellikokoelmista lienee Giovanni Boccaccion Decamerone. Tärkeitä novellin kehittäjiä olivat muun muassa ranskalainen Guy de Maupassant ja venäläinen Anton Tšehov, nykyaikana amerikkalainen Raymond Carver.

Englannin kielen sana novel tarkoittaa romaania eikä novellia. Englanniksi novelli on short story. Termiä novella taas käytetään pitemmistä novelleista tai pienoisromaaneista, jotka ovat kuitenkin lyhyempiä kuin romaanit (tavallisesti pituudeltaan n. 20 000 – 40 000 sanaa). Käytössä on myös englanninkielinen termi novelette, joka on myös pidempi kuin novelli, mutta lyhyempi kuin novella (n. 8 000 – 20 000 sanaa).^lähde?

Novelleja julkaistaan monissa lehdissä sekä novellikokoelmissa, jotka voivat sisältää yhden tai useamman kirjoittajan tekstejä.

K. J. Gummerus ehdotti vierasperäisen novelli-sanan suomenkieliseksi vastineeksi itse keksimäänsä sanaa uutelo. Se ei vakiintunut käyttöön, mutta esiintyy muutamien hänen kirjoittamiensa novellikokoelmien nimissä.

• proosaruno

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novelli Wikimedia Commonsissa